ZEITGEIST

Päätoimittajan blogisivu

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

ZEITGEIST SIIRTYNYT
25.4.2007

Hyvät blogini lukijat! Zeitgeist on siirtynyt uudelle sivupohjalle. Jos olet bookmarkannut tämän vanhan sivun suosikkeihisi, vaihda se heti uuteen.

Uuden sivun löydät siirtymällä YP:n nettisivulle osoitteessa www.stakes.fi/yp ja menemällä sitä kautta tähän Zeitgeist-blogiin.
Siellä on odottamassa uunituore juttu otsikolla "Lankinen verkossa".

Tapaamisiin siellä!

perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

ROTTAÄMPÄRI
19.4.2007

Hesarin tiedesivulla kolumnoiva Anna Rotkirch kertoi (17/4) psykiatri Randoph Nesseä siteeraten kokeesta, jossa rottia laitettiin vesiämpäriin. Toiset rotat alkoivat aktiivisesti uida ympyrää ämpärissä, toiset lakkasivat nopeasti yrittämästä.

Nämä jälkimmäiset, joita tutkijat nimittivät ”epätoivoisiksi”, eivät kuitenkaan hukkuneet, vaan kelluivat hiljaa, kuono juuri vedenpinnan yläpuolella. Mutta kun niille syötettiin masennuslääkettä, ne piristyivät niin, että alkoivat taas aktiivisesti uida. Siis ympyrää ämpärissä.

Jos joutuu veden varaan ilman ulospääsyä, kumpi on järkevämpää, uida pirteästi vai tehdä mahdollisimman vähän? Näin Rotkirch kysyy, ja vastaa:

”Epätoivo, suru ja pettymys tekevät meistä saamattomia ja vetäytyneitä. Mutta ehkä juuri se auttaa! Saamme aikaa itsekeskeisesti, muiden tarpeista välittämättä, eritellä alakuloisuuttamme. Pohdimme, miten tilanteesta olisi selvinnyt paremmin, tai miten noloja tapahtumia voisi jatkossa välttää. Tutkimusten mukaan päämäärien saavuttamisaste ei sinänsä vaikuta mielialaan. Alakuloisuus syntyy odotetun ja todellisen onnistumisen välisestä erosta. Lievä masennus on silloin ihanteellinen tila, joka auttaa luopumaan turhista tavoitteista... Nesse on potilastyössään oivaltanut, että vakavankin masennuksen taustalta voivat löytyä ylimitoitetut tavoitteet. Alakulo viestittää ensin, ettei asia ratkea. Jos ihminen silti jatkaa entiseen tapaan, ’hyvänä huonona’ tunteena toiminut masennus muuttuu sairaudeksi.”

Tuntuu siltä, että Anna Rotkirch on Randolph Nessen ja rottaämpärin avulla oivaltanut jotain sellaista, mikä voisi olla vaikka mittavan tutkimusprojektin ydinidea. Kaiken arkikokemuksen perusteella vaikuttaa nimittäin kovasti uskottavalta, etteivät mielialat putoa ihmisen päähän kuin meteorit taivaalta. ”Alakuloisuus syntyy odotetun ja todellisen onnistumisen välisestä erosta.”

Ihminen ei vain useinkaan tiedosta, mitkä tavoitteet häneen on ulkoapäin istutettu ja mitkä ovat hänen omia, sisimpiä pyrkimyksiään – ja miten on toiminnassaan niiden suhteen todella onnistunut. Kirjailija Anton Tshehov puki tämän dilemman sanoiksi aikanaan näin:

”Ihmisten jakaminen onnistujiin ja epäonnistujiin on ihmisluonnon tarkastelemista ahtaasta, ennalta omaksutusta näkökulmasta... Oletteko Te onnistuja vai ettekö ole? Entä minä? Entä Napoleon? Teidän Vasilinne? Missä on arviointiperuste? Täytyy olla Jumala voidakseen erehtymättömästi erottaa onnistujat epäonnistujista.” (Kirjeitä vuosilta 1877–1890, Otava 1982, s. 284)

Anna Rotkirchin oivalluksen valossa ”ei täydy olla Jumala” voidakseen erottaa onnistujan epäonnistujasta – nimittäin subjektiivisesti, jokaisen omalla kohdalla. Ns. tunneäly ilmoittaa meille kullekin kyllä pyytämättä ja yllättäen, missä kulloinkin mennään. Sitä ääntä kannattaa silloin kuunnella eikä solahtaa oravanpyörästä rottaämpäriin, kuten Rotkirch pelkistää:

”On yleinen virhe ajatella, että huonolta tuntuvat mielialat ovat sinänsä huonoja. Kielteinen tunne ei aina ole ongelma, vaan voi päinvastoin olla ongelman paras ratkaisu.”

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

YB STARTTAA
18.4.2007

Huomenna torstaina se tulee, nimittäin YHTEISKUNTABLOGIIKAN eli tuttavallisemmin YB:n ensimmäinen juttu.

Kuten viime viikolla kerroin (12/4), tämän Zeitgeistin rinnalla alkaa ilmestyä "nuorisoblogi", jonka kantajoukkona on ryhmä nuoria tutkijoita ja jonka ala on väljästi yhteiskuntatutkimus ja -politiikka.

Ryhmää vetää erikoistutkija Tuukka Tammi, joka kirjoittaa myös huomisen avauksen. Lupasin viime viikolla paljastaa sen teeman päivää ennen H-hetkeä. Se tapahtuu nyt: Tuukka pureutuu vinhasti eteneviin sektoritutkimuksen järjestelysuunnitelmiin tutkijan näkökulmasta.

YB:hen, kuten tähän Zeitgeistiin, pääsee YP:n nettisivuilta. Ei kun keskustelemaan!

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

SEKTORILLA OLLAAN
16.4.2007

Helmikuun lopulla (26/2) kirjoitin tässä blogissa Yrjö Neuvon johtaman työryhmän ehdotuksista, jotka mullistaisivat valtion nykyisen sektoritutkimusjärjestelmän. Kaikki merkit viittasivat siihen, että asiassa on päätetty edetä nopeasti. Siksi oli syytä odottaa jännityksellä, mitä tästä kirjataan uuden hallituksen ohjelmaan.

Valtioneuvoston nettisivuilla (www.valtioneuvosto.fi) julkaistiin myöhään illalla 15/4 kokonaisuudessaan ”Neuvottelutulos uuden hallituksen ohjelmasta”. 64-sivuisen paperin pikaluku antoi ensin vaikutelman, ettei sektoritutkimuksesta ole siinä mitään. Tarkempi tsekkaus löysi kuitenkin paperin lopusta, pääotsikon ”Hallinnon kehittäminen” alta, kohdasta ”Muut ministeriöt”, seuraavan kappaleen:

”Valtion sektoritutkimuksen ohjausjärjestelmä uudistetaan nopealla aikataululla valtioneuvoston määrittämiin aihepiireihin perustuvaksi. Tarvittavat tutkimuslaitoskentän rakenneuudistuksia koskevat päätökset tehdään vuoden 2008 loppuun mennessä.”

Kyllä, liikkeellä ollaan – vakain, mutta Neuvoa selvästi miedommin tuumin. Neuvon työryhmän ehdotuksia arvioi huhtikuun lopulla ilmestyvässä YP:n kakkosnumerossa tarkemmin Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä sekä myös lehden pääkirjoitus.

*

Uuden hallituksen peruspalveluministeriksi tulee kokoomuksen Paula Risikko – aivan kuten Stakesin viestinnän huhtikuun alussa järjestämä talon sisäinen gallup ennakoi. Risikkoa veikkasi 28 kaikkiaan 59 äänestäneestä.

Paula Risikko (ent. Pelttari) sai vaaleissa Vaasan vaalipiirissä (Juha Miedon jälkeen) toiseksi eniten ääniä eli 9265. Risikko oli Stakesissa kehityspäällikkönä vuosina 1995–1998 ja väitteli sinä aikana (1997) terveystieteiden tohtoriksi Tampereen yliopistossa.

Ei huono valinta kokoomukselta, ei ollenkaan.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

YHTEISKUNTABLOGIIKKA
12.4.2007

Ensi viikolla, kun jo tiedetään millainen uusi hallitus maalle nimitetään, starttaa YP:n siipien suojissa ja tämän Zeitgeistin rinnalla uusi blogi. Sen kantajoukkona on ryhmä nuoria tutkijoita ja blogin nimi on YHTEISKUNTABLOGIIKKA.

Ryhmää vetää ja organisoi Stakesin alkoholi- ja huumetutkimusyksikön tuore erikoistutkija Tuukka Tammi, joka väittelee vajaan kuukauden kuluttua eli 4. toukokuuta. Kantajoukon muita jäseniä ovat ainakin Suvi Ervamaa, Heini Kainulainen, Antti Maunu, Pasi Moisio, Aleksi Neuvonen ja Johan Sandelin, jotka Tuukka esittelee myöhemmin tarkemmin. Aiheiden ideointi on vapaata, mutta ala on väljästi yhteiskuntatutkimus ja -politiikka.

YHTEISKUNTABLOGIIKKA toimii siten, että kahden viikon välein yksi kantajoukon tutkijoista kirjoittaa ärsykejutun, jonka tehtävä on virittää keskustelu. Keskustelu on tietysti kaikille avointa, mutta erityisesti nuoren polven esiinmarssia tässä toivotaan. Kantajoukko pitää huolta keskustelun käynnistymisestä ja etenemisestä.

Ensimmäisen avauksen kirjoittaa Tuukka Tammi. Teema on vielä suuri salaisuus, mutta paljastan sen tässä omassa blogissani ensi viikolla, päivää ennen H-hetkeä.

Uuteen blogiin pääsee YP:n nettisivun kautta. Blogissa on uusi graafinen pohja, johon myös Zeitgeist siirtyy heti kun se teknisesti onnistuu. Uudessa blogipohjassa juttujen kommentointi on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi ja blogissa ilmestyvät jutut voi etukäteen tilata omaan sähköpostiinsa.

Miksi moinen ”nuorisoblogi”? Valtaosa suurista ikäluokista jää eläkkeelle lähimmän viiden vuoden kuluessa ja on syytä valmistautua mentaaliseen sukupolvenvaihdokseen koko yhteiskunnan mitassa. YP haluaa kantaa tässä suhteessa oman kortensa kekoon.

Ei YP lehtenä ole tähänkään saakka nuoria sorsinut, päinvastoin. YP:n pyrkimyksenä on koko sen historian ajan ollut kaivaa nuoria lahjakkuuksia palstoilleen sitä mukaa kuin heitä on näköpiiriin ilmaantunut. Mutta YP:n lisäksi on hyvä avata sähköinen foorumi, jota nuoret ja nuorenpuoleiset tutkijat itse suvereenisti toimittavat, omin voimin ja omalla äänellään.

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

PORVARIHALLITUS
4.4.2007

Matti Vanhanen ilmoitti tänään odotetusti klo 11.00, että hallitusta ryhdytään rakentamaan keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n varaan.

Luin äsken tarkasti suurimman puolueen eli keskustan kaksi päivää sitten antamat omat vastaukset Matti Vanhasen tunnustelukysymyksiin, sillä niistä näkyvät suuntaviivat tulevalle hallitusohjelmalle. Pelkistäen ne ovat seuraavat:

Tärkeintä on työllisyyden ja tuottavuuden jatkuva nostaminen, jotta talous kasvaisi ja jaettavaa syntyisi tavoitellut 4–5 miljardia. Hallituskauden alussa ei tarvita uusia tuloveronkevennyksiä, vaan vaalikauden alussa pitää lisätä tulonsiirtoja ja panostaa palveluihin.

Näihin menoihin keskusta laittaisi 1,5 miljardia. Niistä 350 miljoonaa menisi tulonsiirtoihin ja hyvinvointipalveluihin 500 miljoonaa. Loput 650 miljoonaa menisivät (ilman lukuarvioita) julkisten palkkojen kohentamiseen, maatalouden kehittämisrahaston ja metsätalouden tarpeisiin, koulutukseen, julkiseen tutkimuspanostukseen, kehitysyhteistyörahoihin ja liikenneinfrastruktuuriin.

Tämän lisäksi keskusta varaisi verotuksen täsmätoimiin miljardi euroa. Täsmätoimia olisivat ruuan arvonlisäveron alentaminen 5 prosenttiyksilöllä, perintö- ja lahjaveron lieventäminen, yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen ja eläkeläisten verotuksen korjaaminen.

Ansiotuloverotuksen kevennystarve ja -mahdollisuus (pl. inflaatiotarkistukset) arvioidaan keskustan mielestä hallituskauden aikana erikseen.

Siis: tulonsiirtoihin ja palveluihin 1,5 miljardia, verotuksen täsmätoimiin 1 miljardi, yhteensä 2,5 miljardia. Mutta: eikös tämän potin rakenne ja kokonaismäärä muistuta kovasti demarien vaalinalusohjelmaa? Tuleeko porvarihallitus nyt tekemään saman demareille kuin punamulta teki viimeksi kokoomukselle – eli toteuttaa oppositioon jätetyn pääpuolueen ohjelman?

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

KUMPUJEN YÖSTÄ
28.3.2007

Matti Vanhasen johdolla keskusta on paitsi vaalien jälkeenkin maan suurin puolue myös karistanut suuren osan puolueen imagoon taannoisina vuosikymmeninä kertyneestä painolastista.

Paavo Väyrysen eilinen kieltäytyminen kansanedustajan valtakirjansa tarkastuttamisesta ennen hallituksen muodostamista söi hetkessä suuren osan keskustan vaivalla rakentamasta yleisestä luottamuspääomasta. Hesarin tätä uutista koskeva keskustelupalsta netissä täyttyi hetkessä selkäytimestä kumpuavalla perinteisellä ”kepu pettää aina” -vihalla.

Näissä teksteissä yleisimmin esiintyvä luonnehdinta Paavo Väyrysestä on ”venkoilija”. Mies vaatii nimitystä ministeriksi tai eduskunnan varapuhemieheksi ehtona sille, että suostuu asettautumaan kansanedustajaksi nyt. Jos nimitystä ei tule, Väyrynen palaa eduskuntaan vasta kahden vuoden kuluttua, jolloin hänen pestinsä europarlamentissä päättyy.

Tällainen oman edun häikäilemätön ja keinoja kaihtamaton tavoittelu eli ”venkoilu” oli moraalinen strategia, joka kulovalkean tavoin yleistyi Suomessa 1980-luvulla kasinotalouden myötä ja saavutti suurimmat voittonsa 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeisinä vuosina. Paavo Väyrystä pidettiin aikanaan tämän moraalisen lajityypin ruumiillistumana, eikä vanheneminen ole näemmä tässä suhteessa muuttanut mitään.

Tällä tempullaan Paavo Väyrynen todennäköisesti sinetöi oman kohtalonsa. Matti Vanhaselta ja keskustalta olisi lähes varma poliittinen itsemurha suostua Väyrysen vaatimuksiin.

Tai voi ajatella myös niin päin, että Väyrysen tempaus oli keskustalle tavallaan onnenpotku. Olemalla suostumatta Väyrysen vaatimuksiin puolue kykenee osoittamaan, etteivät kumpujen yöstä kantautuvat seireenilaulut sen päätä enää käännä.