BLOGIN PAIKKA
9.1.2006


Olen seurannut näiden presidentinvaalien aikana tiiviisti kahta päivittäistä vaaliblogia, hesarin Kuukausiliitteen toimittajan Unto Hämäläisen ja TV-uutisten politiikan toimituksen esimiehen Olli Ainolan. Enkä ole ollut ainoa. Hämäläisen mukaan pelkästään joulukuussa hänen blogillaan kävi 25 000 vierailijaa ja kommentteja blogeihin on tähän mennessä kertynyt reilusti yli tuhat. Tammikuun alussa (4/1) Hämäläinen ei maltakaan olla kehaisematta: ”Jos nämä vaalit jostain jäävät historiaan, niin blogeista. Tuo on omahyväisesti sanottu, mutta olkoot nyt.”

Silti: Hämäläisellä on päivittäin käytössään puolitoista miljoonaa painetun hesarin lukijaa ja Ainolalla miljoona TV-uutisten katsojaa. Miksi he kirjoittavat verkkoon näitä blogeja, joiden lukijakunta kuitenkin jää vain murto-osaan ”varsinaisesta”? Ilmiselvästi siksi, että blogeissa he ovat ikään kuin jutunteon keittiössä: paloittelemassa faktoja, kuorimassa lausuntoja ja paistamassa havaintoja, kun taas painettuun lehteen tai illan pääuutisiin viedään valmis annos. Tarkoitus on ”valmistella, kehitellä, taustoittaa varsinaisia juttuja”, Hämäläinen kirjoitti ensimmäisessä blogissaan (28/9).

Miksi Hämäläisen ja Ainolan blogeja luetaan? Koska he ovat kokeneita ammattitoimittajia, joiden materiaalinkäsittelyä muiden politiikan ammattilaisten, alan aktiivien ja innokkaiden penkkiurheilijoiden on huvi ja hyöty katsella. Eikä pelkästään katsella, vaan mennä mukaan keittiöön kommentoimaan, kysymään ja neuvomaan. Toimivien blogien ehkä tärkein ominaisuus, niin tekijöiden kuin lukijoidenkin kannalta, näyttää olevan vuorovaikutus, kaksisuuntaisuus. Tekijät testaavat ajatuksiaan ja näkemyksiään, mutta niin tekevät myös lukijat, ja parhaimmillaan syntyy argumentoivia keskusteluketjuja, joissa lukijat reagoivat enemmän toistensa kuin bloginpitäjien teksteihin. Niinpä viisas blogisti (kuten Hämäläinen tai Ainola) puuttuu keskustelun kulkuun vain kun häneltä suoraan kysytään tai pyydetään kommenttia, tai kun hän haluaa korostaa jonkin palautteen arvoa.

Viime aikoina blogeja on syntynyt kuin sieniä sateella niin suoraan nettiin kuin monenlaisen muun median kylkeen, useimmiten eri alojen erikoistoimittajien pitäminä. Yhdenkään tieteellisen tai tieteellisluontoisen lehden osalta minulla ei blogeista ole havaintoa. Toimisiko sellainen Yhteiskuntapolitiikka-lehden nettisivulla? Kokeilematta ei tiedä.

Siispä kokeillaan, nyt heti. Tällä päivämäärällä julistan päätoimittaja Matti Virtasen YP-blogin avatuksi. Painettu YP ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja niissä päätoimittaja seuraa ajan hengen liikkeitä paitsi yleisellä toimituspolitiikalla myös kirjoittamalla pääkirjoituksia sekä toimittamalla Ajassa liikkuu –osastoa ja erityisesti sen päättävää Ajatusten Tonava –nimistä palstaa. Zeitgeistin perässä blogissakin tullaan olemaan. Haussa ovat erityisesti heikot signaalit, vahvistuvat trendit ja avautuvat mahdollisuudet.

Kuusi kertaa vuodessa tekee keskimäärin joka toinen kuukausi, joten painettujen numeroiden väliin mahtuu aika monta blogia. Juttujen tiheyttä en osaa tarkalleen ennakoida, katsotaan miten vinhasti aika liikkuu.

Stakes on parhaillaan uusimassa verkkojärjestelmäänsä, uusi otetaan käyttöön muutaman kuukauden kuluessa. Sen valmistuttua blogiin on mahdollista asentaa suora palautemahdollisuus ja juokseva arkisto. Siihen asti käytössä on nykyinen karvalakkimalli, jossa palaute pitää lähettää erikseen minun sähköpostiini, osoite: etunimi.sukunimi@stakes.fi. Siirrän palautteet ja mahdolliset kommenttini sitten manuaalisesti blogiin. Kirjoittakaa! Blogi ei elä ilman teitä.

Mitään ohjelmajulistusta en ryhdy blogille muotoilemaan, sisältö muotoutuu tekemällä ja se sitten toimii tahi ei. Seuraava eli ensimmäinen varsinainen blogi ottaa kimmoketta tuoreen YP:n (6/05) pääkirjoituksesta ”Suomen presidentti” ja se ilmestyy verkkoon lähiaikoina ellei –tunteina.