PRESIDENTTI VAI EI?
11.1.2006


Pohdin tuoreessa pääkirjoituksessa (YP 6/05, luettavissa tällä nettisivulla) nykyistä presidentti-instituutiota ja päädyn pitämään sitä kansanvallan toisena tukipilarina. Saadakseni palautetta lähetin sen luettavaksi kahdelle fiksuna pitämälleni ihmiselle: Matti Viialaiselle ja Matti Kortteiselle. Alla kummankin kanssa (ja kummankin luvalla) käyty sähköpostikeskustelu:


VIRTANEN: Huomasin Ilta-Sanomien Lainatuista, että olet kirjoittanut Savon
Sanomissa presidentistä. Minäkin olen tykönäni pohtinut asiaa oheisessä pääkirjoituksessa. Kriisinhallintalaki-jupakka nosti esiin periaatekysymyksen: onko pressa turha jäänne vai ei. Tunnut IS-sitaatin valossa edustavan vanhaa vasemmiston linjaa (kuten KU:n pääkirjoitus tänään 13/12), mikä minusta nykytilanteessa on täysi virhearvio.

Suora kansanvaali + vuoden 2000 perustuslaki ovat laadullisesti muuttaneet kuvion ja tehneet minusta pressasta olennaisen osan toimivaa demokratiaa. Jos edelleen suuntaudutaan pressan vallan vähentämiseen/poistamiseen, se edustaa minusta sellaista logiikkaa, että jos pellon kyntäminen on hyväksi ennen viljan kylvämistä, se on sitä myös silloin kun vilja on oraalla.


VIIALAINEN: Olemme oivallisesti asiasta eri mieltä, kuten jo kolumnini kertoo. Minä en lähtisi menemään USA:n, Venäjän ja Ranskan suuntaan. vaan luottaisin parlamentarismiin. Molempia malleja voi sinänsä puolustaa ja pitää demokraattisinakin. Ongelma on, että kuuteen vuoteen presidentti ei ole suorassa vastuussa kellekään vaan pystyy käyttäytymään mielensä mukaan.

Pääministeri ja hallitus ovat sen sijaan aina ja joka hetki eduskunnan varassa, aivan niin kuin toimitusjohtaja ja yhtiön hallitus osakeyhtiöissä, jos nyt hieman banaali vertaus sallitaan. Se, että voi joka hetki saada potkut, on omiaan lisäämään vastuullisuutta ja harkintaa. Presidentinvalta edustaa taas sellaista uskoa yksilön erinomaisuuteen, jota karsastan. Periaatteellisiin kysymyksiin ei pidä sotkea taktisia laskelmia siitä kuka kulloinkin on milläkin paikalla, vaikka se politiikassa onkin aina mukana kuvassa ja toki inhimillistäkin.


VIRTANEN: Mainiota: kolumnisi ja meilisi ovat tosiaan sen suuren linjan mukaista, mitä vasemmisto on perinteisesti edustanut - ja ilman muuta se on edelleenkin perusteltu ja demokraattinen linja. Olen samaa mieltä myös siitä, ettei tähän pidä suhtautua taktisesti eli sen mukaan, mikä kullekin on juuri nyt edullista.

Oma funaukseni lähti nimenomaan periaatetasolta: voisiko olla niin, että nimenomaan nykytilanne on demokraattisempi eli aidosti parempi kuin systeemi ilman presidenttiä. Meillähän oli USA:n, Venäjän ja Ranskan kaltainen tilanne ennen 90-lukua, enkä todellakaan kaipaa sitä takaisin. Olennaista minusta on nimenomaan nykyinen yhdistelmä: suora kansanvaali + rinnakkaisuus valtioneuvoston kanssa.

Lipponen korosti TV:n Lauantaiseurassa hienosti perustuslain keskeistä periaatetta: yhteistoimintaa presidentin ja halltuksen kesken, joka kattaa niin ulko- kuin sisäpolitiikan (erona vain viimekätisyys). Se merkitsee, ettei sen paremmin presidentti eikä hallitus voi missään asiassa kävellä toisen yli, eikä kumpikaan eduskunnan yli. Kuten Lipponen korosti, juuri yhteistoimintaperiaatteen takia presidenttiä ei voi mitenkään syrjäyttää EU-joukkojenkaan lähettämiskysymyksessä (kiista on lähinnä symbolinen eli kumpi, pressa vai valtioneuvosto, tekee viimekätisen päätöksen).

Joten: nykysysteemi luo kolmikannan, jossa pressa kontrolloi hallitusta, hallitus pressaa, ja eduskunta molempia - mutta koska pressa saa valtansa suoraan kansalta, kansa voi "kilpailuttaa" tai kontrolloida valtioelimiä vaalien avulla kuten parhaaksi katsoo. Ja vaikka pressa on toisella kaudellaan "vastuuton", yhteistoiminta/kolmikanta estää sekoilut. Olen vakaasti sitä mieltä, että kansan intuitio sanoo juuri näin - miksi gallup muuten kertoisi, että 70 % haluaa pitää pressan valtaoikeudet nimenomaan nykyisellään (lisääjiä 19 %, vähentäjiä 8 %). -

Vielä perustuslakivaliokunnasta: ilman muuta se on ylin perustuslakia tulkitseva elin, eikä erilliseen tuomioistuimeen pidä missään tapauksessa mennä. Mutta ylin perustuslakia SÄÄTÄVÄ elin on koko eduskunta, eikä valiokunta voi kävellä eduskunnan yli. Jos eduskunta on perustuslain säätänyt, totta kai se voi sitä myös muuttaa, sanoo valiokunta mitä tahansa. Ja tässä tapauksessa kyse ei ole minkäänlaisesta kiireestä: hallitus tekee esityksen, joka pitää hyväksyä kahden eduskunnan voimin. - Joka tapauksessa: kyse presidentistä on minusta periaatetasolla todella iso asia vasemmiston tulevaisuuden kannalta.


KORTTEINEN: Minulla on argumentaatiosi kanssa kaksi ongelmaa. Ensinnä voi kysyä, miksi - Haavikon ajattelun mukaisesti - on viisasta, että on yksi ihminen, jonka tehtäväksi annetaan ulkosuhteet, korkeiden virkamiesten nimittäminen ja "katsominen pitkälle tulevaisuuteen".

Minulle tulee helposti sellainen vaikutelma, että tässä on uusi versio vanhasta yltiödemokratian vastustamisesta: että kun edusmiehet keskenänsä keskustelevat ja politikoivat, se on jotenkin vähempiarvoista ja helpommin metsään menevää kuin se, jos yksi päättää ajattelunsa mukaan. Toiseksi voi kysyä, miten loogista on perustella presidentin valtaa hyvinvointivaltion puolustamisella, kun presidentillä ei ole siinä valtaa (vrt. ed kohta ja tehtävät).

Tästä syntyy helposti edellistä täydentävä vaikutelma: että yltiödemokratiaa vastustetaan nyt uudesta syystä, siitä että pelätään hyvinvointivaltion säilymistä kv paineiden ja edustuksellisen demokratian puristuksessa ja että pallilla nyt sattuu istumaan Halonen, joka on asenteiltaan tähän sopiva. Miten argumentaatio toimisi, jos pallilla istuisi EJ Penttilä tai jos siihen valittaisiin Sauli? Historiallinen rinnastus: vanha oikeisto perusteli kuningasvaltaa 18 puolutaakseen asemaansa sen uuden hallintotavan puristuksessa, jota tuolloin pelkäsi.

Onko tässä nyt käynyt niin, että muutettavat muuttaen roolit vain ovat kääntyneet?


VIRTANEN: Teräviä vastakommentteja, joissa vinha perä. Minusta todella on hyvä, että on kaksi rinnakkaista suorilla vaaleilla valittua instituutiota, jotka kontrolloivat toisiaan. Kaksivaiheinen suora kansanvaali takaa sen, ettei pressaksi valita ketä tahansa (kuten Risto Reipasta), täytyy olla kansan enemmistön tuki. Ja juuri nyt, 90-luvun uusliberalismin jälkeen, kansa tosiaan haluaa hyvinvointivaltio-myönteisen takuunaisen eli Halosen - mutta 1980-luvulla vastaavasti olisi kelvannut paremmin nykyinen Niinistö.

Minusta on hyvä, että kansalla on kaksi instrumenttia, joilla kontrolloida valtaa ja politiikan suuntaa. Ennen kaikkea: kaikki gallupit ovat vuosikausia sanoneet samaa: kansan ylivoimainen enemmistö (90 %) haluaa pitää presidentti-instituution, nimenomaan nykyisin valtaoikeuksin varustettuna (70 %). Eikö tämmöiselle pidä demokratiassa antaa hiukan painoarvoa?


KORTTEINEN: Joo. Rinnastushan ei toimi just tuossa kohtaa, siinä, mitä mieltä kansa on. Ennen suojauduttiin sitä vastaan, nyt sen puolesta, ulkoisia paineita vastaan.


VIRTANEN: Täsmälleen näin!