AND FINALLY: FINLAND 292 POINTS
21.5.06
TV soittaa kisan ratkeamisen jälkeen Porilaisten marssin, tasavallan presidentti, pääministeri ja kulttuuriministeri lähettävät välittömästi onnittelusähkeen Ateenaan, sunnuntain kaikkien tv-uutisten ajasta voitto haukkaa leijonanosan.
Tässä ei ollut yhtään liioittelua: Lordin ylivoimainen voitto on suomalaisille kova juttu. Vanhemmalle sukupolvelle se on 40 vuoden aikana kiteytyneen trauman katarttinen purku, nuoremmalle heidän äänensä lopullinen läpimurto.
1940-luvulla syntyneille euroviisut olivat ensimmäinen henkilökohtaisen eurooppalaistumisen väylä. Itse näin ensimmäiset euroviisuni 14-vuotiaana vuonna 1963. Suomen edustaja ei jäänyt mieleen, mutta voittaja kyllä, ja elävästi: tanskalaisen duon esittämän väreilevän kaunis Dansevise. Euroviisut ja televisio nostivat hetkessä sotienjälkeisen siili-Suomen virtuaalisesti kansankunnaksi kansakuntien joukkoon, olemaan porukoissa ja vertailemaan.
Mitä pitemmälle aika kului, sitä painostavammaksi viisujen vertaileva kilpailu muuttui. Hampaat irvessä yritettiin, mutta mikään ei tuntunut toimivan, alettiin juuttua nollakerhoon. Kyse ei ollut voitonhimosta sinänsä, vaan vertailun tuottamasta toistuvasta viestistä: me ei osata, me ei kyetä. Traumaa yritettiin purkaa nollaamalla viisujen arvo ja merkitys, mutta eihän siitä mitään tullut.
Kun mörköryhmä Lordi valittiin Suomen edustajaksi, vanhempi polvi sai keskimäärin samanlaisen slaagin kuin fennomaanit aikanaan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Siis tämmöistä kuvaahan meistä ei ulospäin saa levittää, siitä tulee paitsi vuorenvarma nollatulos myös ilkeät naurut ja syvä häpeä.
Suomen Kuvalehdessä oli viikko sitten (12/5) iso juttu hevi-tyyppisen musiikin aallon synnystä ja noususta Suomessa 1990-luvulla. Kirkkaimmat nimet ovat olleet Ville Valo/HIM, Tuomas Holopainen/Nightwish, Lauri Ylönen/The Rasmus – ja Tomi Putaansuu/Lordi.
Yhteistä kaikille on se, että bändien vetäjät ovat syntyneet 1970-luvun jälkipuoliskolla. He ovat aikuistuneet1990-luvun taitteen suuren murroksen – johon Suomessa liittyi syvä lama – aikana, ja ovat siksi luoneet ja luovat omaa ääntään tätä avainkokemustaan vasten. Ja oma ääni on ”kovaa meteliä, ahdistusta ja raivoa”, kuten SK kanteensa tiivistää. Ja vastakaikua on 1990-luvun nuorisossa syntynyt.
Silmitöntä raivoa valtavirran hevi/rock ei kuitenkaan ole. Varsinkin Lordi edustaa tietoisesti ensimmäisen hevi-aallon melodista suuntausta, kuten Tomi Putaansuu ylpeänä SK:n haastattelussa korostaa. Ja kiteyttää:
”Mie en ymmärrä, miten ihmiset eivät erota teatteria todellisuudesta! Lordin keikka on teatraalinen rock-show, jossa on elementtejä kauhuelokuvasta. Se on viihdettä, mutta huumoria se ei ole. Lordi ei ole vitsi.”
Hevi/rock on 1990-luvun nuorison ääntä, jonka näkyvimmät nimet ovat avanneet suomalaiselle nuorisomusiikille ensimmäistä kertaa myös kansainväliset areenat. Tämä pohja oli olemassa, kun Lordi päätti lähteä euroviisukisaan. Siksi Lordin voitto ei käynnistä aaltoa, se surffaa jo menossa olevan harjalla.
Voisi ajatella, että hevi/rock on 1990- luvun nuorisolle samaa kuin urheilu oli 1920-luvun nuorisolle: oman toiminnan, maailmankuvan ja identiteetin keskeinen kasvupohja. Taustalla on kummallakin tumma avainkokemus (sisällisota/lama), josta halutaan irti ja pois, kohti maailmaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Ja keskeinen uusi väylä on nyt oma musiikki. Tämän kuvion oivallinen, sisältä päin nähty ja kirjallisesti hieno kuvaus on Juha Itkosen viimesyksyinen romaani ”Anna minun rakastaa enemmän” (joka sai hiljattain valtion kirjallisuuspalkinnon).
Jos jonkun vanhemman polven edustajan mielestä euroviisukisa oli edelleen väärin voitettu, miten olisi nimimerkin Toinen mies argumentti (HS 22/5):
"Mikä oli Lordin voiton salaisuus?
- Se erosi edukseen muista.
- Kuinka niin?
- Ainoa kunnolla pukeutunut esiintyjäryhmä."
21.5.06
TV soittaa kisan ratkeamisen jälkeen Porilaisten marssin, tasavallan presidentti, pääministeri ja kulttuuriministeri lähettävät välittömästi onnittelusähkeen Ateenaan, sunnuntain kaikkien tv-uutisten ajasta voitto haukkaa leijonanosan.
Tässä ei ollut yhtään liioittelua: Lordin ylivoimainen voitto on suomalaisille kova juttu. Vanhemmalle sukupolvelle se on 40 vuoden aikana kiteytyneen trauman katarttinen purku, nuoremmalle heidän äänensä lopullinen läpimurto.
1940-luvulla syntyneille euroviisut olivat ensimmäinen henkilökohtaisen eurooppalaistumisen väylä. Itse näin ensimmäiset euroviisuni 14-vuotiaana vuonna 1963. Suomen edustaja ei jäänyt mieleen, mutta voittaja kyllä, ja elävästi: tanskalaisen duon esittämän väreilevän kaunis Dansevise. Euroviisut ja televisio nostivat hetkessä sotienjälkeisen siili-Suomen virtuaalisesti kansankunnaksi kansakuntien joukkoon, olemaan porukoissa ja vertailemaan.
Mitä pitemmälle aika kului, sitä painostavammaksi viisujen vertaileva kilpailu muuttui. Hampaat irvessä yritettiin, mutta mikään ei tuntunut toimivan, alettiin juuttua nollakerhoon. Kyse ei ollut voitonhimosta sinänsä, vaan vertailun tuottamasta toistuvasta viestistä: me ei osata, me ei kyetä. Traumaa yritettiin purkaa nollaamalla viisujen arvo ja merkitys, mutta eihän siitä mitään tullut.
Kun mörköryhmä Lordi valittiin Suomen edustajaksi, vanhempi polvi sai keskimäärin samanlaisen slaagin kuin fennomaanit aikanaan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Siis tämmöistä kuvaahan meistä ei ulospäin saa levittää, siitä tulee paitsi vuorenvarma nollatulos myös ilkeät naurut ja syvä häpeä.
Suomen Kuvalehdessä oli viikko sitten (12/5) iso juttu hevi-tyyppisen musiikin aallon synnystä ja noususta Suomessa 1990-luvulla. Kirkkaimmat nimet ovat olleet Ville Valo/HIM, Tuomas Holopainen/Nightwish, Lauri Ylönen/The Rasmus – ja Tomi Putaansuu/Lordi.
Yhteistä kaikille on se, että bändien vetäjät ovat syntyneet 1970-luvun jälkipuoliskolla. He ovat aikuistuneet1990-luvun taitteen suuren murroksen – johon Suomessa liittyi syvä lama – aikana, ja ovat siksi luoneet ja luovat omaa ääntään tätä avainkokemustaan vasten. Ja oma ääni on ”kovaa meteliä, ahdistusta ja raivoa”, kuten SK kanteensa tiivistää. Ja vastakaikua on 1990-luvun nuorisossa syntynyt.
Silmitöntä raivoa valtavirran hevi/rock ei kuitenkaan ole. Varsinkin Lordi edustaa tietoisesti ensimmäisen hevi-aallon melodista suuntausta, kuten Tomi Putaansuu ylpeänä SK:n haastattelussa korostaa. Ja kiteyttää:
”Mie en ymmärrä, miten ihmiset eivät erota teatteria todellisuudesta! Lordin keikka on teatraalinen rock-show, jossa on elementtejä kauhuelokuvasta. Se on viihdettä, mutta huumoria se ei ole. Lordi ei ole vitsi.”
Hevi/rock on 1990-luvun nuorison ääntä, jonka näkyvimmät nimet ovat avanneet suomalaiselle nuorisomusiikille ensimmäistä kertaa myös kansainväliset areenat. Tämä pohja oli olemassa, kun Lordi päätti lähteä euroviisukisaan. Siksi Lordin voitto ei käynnistä aaltoa, se surffaa jo menossa olevan harjalla.
Voisi ajatella, että hevi/rock on 1990- luvun nuorisolle samaa kuin urheilu oli 1920-luvun nuorisolle: oman toiminnan, maailmankuvan ja identiteetin keskeinen kasvupohja. Taustalla on kummallakin tumma avainkokemus (sisällisota/lama), josta halutaan irti ja pois, kohti maailmaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Ja keskeinen uusi väylä on nyt oma musiikki. Tämän kuvion oivallinen, sisältä päin nähty ja kirjallisesti hieno kuvaus on Juha Itkosen viimesyksyinen romaani ”Anna minun rakastaa enemmän” (joka sai hiljattain valtion kirjallisuuspalkinnon).
Jos jonkun vanhemman polven edustajan mielestä euroviisukisa oli edelleen väärin voitettu, miten olisi nimimerkin Toinen mies argumentti (HS 22/5):
"Mikä oli Lordin voiton salaisuus?
- Se erosi edukseen muista.
- Kuinka niin?
- Ainoa kunnolla pukeutunut esiintyjäryhmä."
posted by Matti Virtanen | 09:44
4 Comments:
"Me ei osata, me ei kyetä"
Matti, olet taas mainiosti analysoinut lordikeikan kautta meidän suomalaisten sukupolvista kerrostuneisuutta avainkokemusten kautta. Kyllä meidän perheen yöfilosofitkin päätyivät siihen, että nyt 1990-luvun euronuorten ääni tuli ryminällä keskelle "ahneuden sukupolven" pompööseintä areenaa, euroviisuja, otti ohjat käsiinsä - ja näytti uuden suunnan. Lordin kommentti Mitäs tilasitte! oli monimielinen ja paljon puhuva. Näimme voitossa myös europrotestin vahvistumista ja kanavoitumista: kaikkien maiden raskautetut ja pätkätöitä tekevät nuoret, liittykää yhteen! Lordin kertosäe "liittykää meihin tai muuten joudutte helvettiin" on suorastaa selkeä viesti?
Ahneuden sukupolven edustajaksi leimattuna on pakko kysyä: Mitähän tästä vielä seuraa?
Mitä muuta voisimmekaan odottaa nuorilta, jotka ovat kasvaneet keskellä mystiikan ja mysteereiden maailmaa lukemalla ja ahmimalla Tarua sormusten herrasta, katsomalla Jurassic Parkia ja Star trekiä…tämä on heidän maailmansa, heidän tapansa nähdä ja pukea kokemansa sanoiksi ja musiikiksi. "Sitä mitä musiikki edellä, sitä kansa jäljessä?" Lordi keitti ajan aineksista keiton, joka alkaa maistua pienen maanittelun jälkeen sellaisillekin, jotka eivät ole monsteria ennen maistaneet. Eikä voi unohtaa symbolismin nousua ja da Vinci -koodia! Tietynlaista satanismiahan senkin on kerrottu edustavan…
Viisuja edeltävä julkisuus oli jälleen osoitus ilmiöstä, jota Satu Apo on nimittänyt käsitteellä itse pilattu identiteetti (self spoiled identity). Se oli täynnä suomalaisuuteen taas kerran liitettyjä kielteisiä stereotypioita eli stigmoja: niitä samoja joista Aleksis Kivikin sai aikanaan tuta ja joita yhä edelleen toistellaan viinapää-argumentaatiossa. Keskustelu seuratessa alkoi tuntua kuin "ajan ratas olisi pyörähtänyt sata vuotta taaksepäin ja oltaisiin taas päästy kuulemaan, miten säätyläisrouvat haukkuivat Savosta tulleita piikojaan".
leena warsell, stakes
Ihan varmasti mukana oli nuoren polven protestia ja uhoa siitä, että nyt me tullaan Lordin avulla ja hahmossa ryminällä teidän purkkamusa-areenalle ilmoittamaan, ettei meitä voi ohittaa. Mutta (ja mikä oli valtaisan menestyksen salaisuus): vaikka Lordin silmät ovat punaiset, niissä on pilke silmäkulmassa. Vaikka Lordi ei ole vitsi, meno on hulvatonta, ja hulvattomuudessaan enemmän yhdistävää kuin erottavaa. Lordin viesti tuntuu olevan: me ei haluta kävellä teidän yli, mutta mukaan me piru vie tullaan ja muutetaan kupletin juoni. Ja viesti on mennyt perille. Aamulehti otsikoi tänään (22/5): Täditkin rakastavat Lordia!
Muuten, siteeraamasi Hard Rock Hallelujah -kohta menee tarkasti ottaen näin: "Now choose to join us or go straight to Hell" eli jälkimmäinen kehotus on "…tai painukaa suoraan helvettiin" eikä "…tai joudutte suoraan helvettiin". Tämä on olennaista. Koko laulun teksti leikkii taitavasti uskonnollisella sanastolla ja kuvastolla - mutta ei mene siihen mukaan, vaan luo materiaalin avulla ihan omia merkityksiään ja tunnelmiaan.
Pari sanaa Lordin euroviisuvoitosta. Itse en tajua tuollaista musaa, enkä pidä sitä hyvänä. Kuitenkin olen iloinen Lordin voitosta.
Se johtuu tietysti ennen kaikkea siitä, että taustalla ovat 40 vuoden euroviisu- turhautumat ja -häpeät. Tämänhän kiteytät osuvasti blogissasi. Tilanteessa on paljon samaa kuin Suomen ensimmäisessä lätkän MM:ssa v. 1995: sekin tuli monen katkeran vuoden jälkeen ja oli mm. siksi niin riemastuttava. Lisäksi Lordi ja sen musiikki panevat halvalla euroviisujen tyypillistä musiikkia ja muita kisojen kliseitä. Hard rock hallelujah on "perseennäyttöbiisi", kuten poikani Mikon englantilaiset kaverit kiteyttivät.
Blogissasi tulkitset tämän musiikkisuuntauksen lamasukupolven tuntojen ilmaukseksi. Minusta se tuntuu ylitulkinnalta. Itse hakisin suuntauksen nousulle selityksiä lähinnä musiikin traditioiden sisältä. Hevi ja hard rock eivät kai kansainvälisesti ole 90-luvun talousmurroksen tuotteita, vaan niillä on paljon pidempi historia? Tämä siis musiikin luojien tasolla sanottuna; viittaukset lamavuosien kokemuksiin voivat sen sijaan toimia selitettäessä musiikin suurta suosiota 20-30 -vuotiaiden keskuudessa. - Tämä kaikki hyvin varovasti sanottuna, olen kyllä tietämätön näissä asioissa.
Matti Piispa
Kaima,
juuri noin päin tarkoitinkin: siis niin, että lamapolven tunnot "osuvat" heviin, so. että hevi-perinne (joka on syntynyt kai jo 1970-luvulla) kykenee ilmaisemaan tai tulkitsemaan lamapolven kokemusmaailmaa - ja on siksi suosittua juuri tuon polven keskuudessa. Eikä siis niin päin, että lamapolvi olisi keksinyt hevin omia tuntojaan ilmaisemaan.
Matti V
Lähetä kommentti
<< Home