EVO MORALES
2.5.2006

Mitä ihmettä Etelä-Amerikassa tapahtuu? Vuonna 1999 vasemmistolainen Hugo Chávez (s. 1954) valittiin Venezuelan presidentiksi. Viime syksynä Chile valitsi vasemmistolaisen naispresidentin Michelle Bacheletin (s. 1951) ja pian sen jälkeen seurasi kaiken huippu – pesunkestävä intiaani (ensimmäinen sellainen), vasemmistolainen Evo Morales (s. 1959) astui presidentin virkaan Boliviassa nyt tammikuussa.

(Pieni osaselitys: armeija syöksi Chilen demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden vallasta ja tappoi hänet vuonna 1973. Siitä on 33 vuotta. Yllä luetellut presidentit ovat syntyneet 1950-luvulla eli vuonna 1973 he olivat poliittisen minänsä muotoutumisen kannalta otollisessa iässä – kuten valtaosa heidän äänestäjistään).

Nyt vapunpäivänä 2006 Evo Morales ilmoitti kansallistavansa maan öljy- ja kaasuteollisuuden – mutta ei niin, että aikoisi pakkolunastaa kansainvälisten yhtiöiden omaisuuden, vaan niin, että kansallistaminen koskee vain itse raaka-aineita, öljyä ja maakaasua. Suuryritykset saavat vastedeskin jäädä ”operaattoreiksi”, jos tekevät uudet sopimukset valtion kanssa kuuden kuukauden kuluessa. Ideana on lohkaista raaka-ainevarojen arvosta roimasti aiempaa suurempi osa Bolivian valtiolle ja niiden varojen avulla ryhtyä kiskomaan kansaa ylös köyhyydestä. Operaation turvaamiseksi Morales määräsi armeijan ottamaan valvontaansa suuryhtiöiden hallitsemat öljy- ja maakaasukentät.

Suomen sähköinen media (tätä kirjoitettaessa eli tiistaina lehtiä ei Suomessa ilmestynyt, iltapäivälehtiä lukuunottamatta) ilmiselvästi hölmistyi moisesta tempusta. Osassa nettiuutisia asiasta kiersi vain pieni maininta, eikä mikään tiistai-illan tv-uutisista nostanut tapausta agendalle. Syyn ymmärtää hyvin: eihän mitään tuommoista nykymaailmassa yksinkertaisesti voi tapahtua – sehän on globalisaation vastaista.

Käsittämätöntä oli taannoin myös ranskalaisten nuorten ja heidän mukanaan ay-liikkeen rähinöinti Ranskassa. Eivätkö he tosiaan ymmärrä, että erityisesti nuorten eli alle 26-vuotiaiden on sopeuduttava globalisaation työelämältä edellyttämiin joustoihin? Sattumoisin samaan aikaan ainakin Saksassa ja Ruotsissa esitettiin maiden eliitin taholta alle 26-vuotiaiden osalta samansuuntaisia tavoitteita ja myös Suomessa EK ilahtui, kun Ranskassa pyritään oikeaan suuntaan. Kun Ranskan johto joutui massiivisen painostuksen edessä luopumaan, saman tien hiljenivät myös Saksan, Ruotsin ja Suomen eliitit.

Kaiken huippuna nuoret mellakoivat myös Suomessa, nyt vappuna Helsingissä. Jännä nähdä, mihin suuntaan tapauksen tulkinta mediassa kehittyy. Kumpi nousee pääosaan, prekariaatin mielenosoitus alkuillasta vai sen loppunäytös, bileet VR:n makasiineilla, joita pieni ääriryhmä käytti tietoisesti hyväkseen? Valtiovallan ensireaktio lupaa lisää ja tiukempaa poliisikontrollia.

Summa summarum: kylmän sodan päättyminen, sosialismin romahdus ja tietotekniikan läpimurto muuttivat kerta heitolla maailman voimasuhteita. Kansallisvaltiot ja työntekijät joutuivat alistumaan nopeasti maanosasta toiseen liikkuvan kansainvälisen pääoman koko ajan kasvaviin vaatimuksiin. Minkäänlaista vastavoimaa ei ollut pitkään aikaan näkyvissä.

Alkaako pää vähitellen tulla vetävän käteen? Jos alkaa, vastaantulijoiden ehkä vaikuttavin hahmo pitkän aikavälin tulokulmasta arvioituna saattaa olla Evo Morales, pesunkestävä inkkari.