REINFELDT
17.9.2006
Kiihkeän äärioikeistolaista linjaa edustanut, silloin 27-vuotias Fredrik Reinfeldt (s. 1965) valittiin vuonna 1992 tiukassa äänestyksessä Ruotsin kokoomuksen nuorisoliiton johtajaksi. Vuotta myöhemmin Reinfeldt julkaisi kirjan ”Nukkuva kansa”, jossa hän hyökkäsi voimakkaasti sosiaalivaltion perusteita vastaan.
Vuoden 2002 parlamenttivaaleissa Ruotsin kokoomus kärsi pahimman tappionsa 20 vuoteen. Pian sen jälkeen kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Fredrik Reinfeldt, joka ryhtyi heti uudistamaan puolueen linjaa:
”Syntyi ’uusi kokoomus’, joka hyväksyi sosiaalivaltion, ammattiyhdistysliikkeen ja tiukasti säädellyn palkkapolitiikan. Reinfeldt oli lukenut tutkimuksia, jotka osoittivat, että niin tekee myös suurin osa Ruotsin kansasta.” (HS 16/9)
Eilen sunnuntaina Reinfeldtin johtama neljän porvarillisen puolueen allianssi otti vaaleissa voiton ja Reinfeldtista on tulossa Ruotsin seuraava pääministeri.
Vallanvaihto Ruotsissa on historiallinen, ei vähiten siksi, että se on paradoksi. Reinfeldtin allianssin voitto osoittaa, että uusliberalistisen aallon hiipuminen on toden teolla saavuttamassa Pohjoismaat. Tänne periferiaan isot aallot ja niiden vaihtumiset tulevat aina viiveellä.
Uusliberalismin tsunami käynnistyi Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin nousulla valtaan. 1990-luvulle tultaessa aalto oli Bill Clintonin ja Tony Blairin myötä Britanniassa ja USA:ssa jo taitekohtansa sivuuttanut ja kääntynyt loivaan laskuun. Ruotsissa ja erityisesti Suomessa talouden lama taas toi aallon 1990-luvun alussa kerralla hyökynä sisään.
Fredrik Reinfeldtin kaltaiset nuoret älyköt täällä Pohjolassa innostuivat ja kuvittelivat uusliberalismin olevan vihdoin totuus historiasta, nopeasti toteutettavissa oleva ihanneyhteiskunnan lopullinen resepti. Suomessa näitä puhdasotsaisia keräsi yhteen yhden vaalikauden ajan Nuorsuomalainen puolue.
Fredrik Reinfeldt ja nuorsuomalaiset olivat 1990-luvun "taistolaisia", samassa mielessä kuin heidän poliittiset veljensä 1970-luvulla ja myös 1930-luvulla. Poliittisesta etumerkistä riippumatta taistolaisuuden voi määritellä minkä tahansa poliittisen aallon mustavalkoiseksi jälkijoukoksi. Laskeva aalto tekee usein vielä yhden pullistuman ennen katoamistaan, ja tämän nyppylän taistolaiset tulkitsevat uudeksi nousuksi, ja nousua kuvitellaan nopeutettavan kärjistämällä omaa totuutta äärimmilleen. Näyttävin tämän hetken jälkitaistolainen onkin George W. Bush.
Säännöllisesti nämä taistolaisaallot imevät mukaansa nuorison aktiivisimmat ja idealistisimmat voimat. Ihminen kokee 20-25 –vuotiaana olevansa viisaimmillaan ja siksi sen hetken puhtailla totuuksilla on vastustamaton viehätysvoima. Mutta kun aikaa kuluu ja kokemus karttuu, puhtaat totuudet tahtovat muuttua kirjopyykiksi.
Näin on selvästi käynyt Fredrik Reinfeldtille: äärioikeistolaisesta on tullut – ainakin sanoissaan – keskustalainen. Tuleva pääministerikausi mittaa puheiden ja tekojen vastaavuuden. Jos puheet ovat olleet Eesaun puheita ja tekoja tekevät Jaakobin kädet, kausi jää ainoaksi.
Käy tässä mielessä miten tahansa, allianssin voiton historiallisuutta ei enää mikään kykene pois pyyhkimään. Oikeisto voitti hyväksymällä näyttävästi ja aktiivisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion tärkeimmät arvot ja toimintaperiaatteet. Tämä aalto on se, joka nyt nousee.
17.9.2006
Kiihkeän äärioikeistolaista linjaa edustanut, silloin 27-vuotias Fredrik Reinfeldt (s. 1965) valittiin vuonna 1992 tiukassa äänestyksessä Ruotsin kokoomuksen nuorisoliiton johtajaksi. Vuotta myöhemmin Reinfeldt julkaisi kirjan ”Nukkuva kansa”, jossa hän hyökkäsi voimakkaasti sosiaalivaltion perusteita vastaan.
Vuoden 2002 parlamenttivaaleissa Ruotsin kokoomus kärsi pahimman tappionsa 20 vuoteen. Pian sen jälkeen kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Fredrik Reinfeldt, joka ryhtyi heti uudistamaan puolueen linjaa:
”Syntyi ’uusi kokoomus’, joka hyväksyi sosiaalivaltion, ammattiyhdistysliikkeen ja tiukasti säädellyn palkkapolitiikan. Reinfeldt oli lukenut tutkimuksia, jotka osoittivat, että niin tekee myös suurin osa Ruotsin kansasta.” (HS 16/9)
Eilen sunnuntaina Reinfeldtin johtama neljän porvarillisen puolueen allianssi otti vaaleissa voiton ja Reinfeldtista on tulossa Ruotsin seuraava pääministeri.
Vallanvaihto Ruotsissa on historiallinen, ei vähiten siksi, että se on paradoksi. Reinfeldtin allianssin voitto osoittaa, että uusliberalistisen aallon hiipuminen on toden teolla saavuttamassa Pohjoismaat. Tänne periferiaan isot aallot ja niiden vaihtumiset tulevat aina viiveellä.
Uusliberalismin tsunami käynnistyi Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin nousulla valtaan. 1990-luvulle tultaessa aalto oli Bill Clintonin ja Tony Blairin myötä Britanniassa ja USA:ssa jo taitekohtansa sivuuttanut ja kääntynyt loivaan laskuun. Ruotsissa ja erityisesti Suomessa talouden lama taas toi aallon 1990-luvun alussa kerralla hyökynä sisään.
Fredrik Reinfeldtin kaltaiset nuoret älyköt täällä Pohjolassa innostuivat ja kuvittelivat uusliberalismin olevan vihdoin totuus historiasta, nopeasti toteutettavissa oleva ihanneyhteiskunnan lopullinen resepti. Suomessa näitä puhdasotsaisia keräsi yhteen yhden vaalikauden ajan Nuorsuomalainen puolue.
Fredrik Reinfeldt ja nuorsuomalaiset olivat 1990-luvun "taistolaisia", samassa mielessä kuin heidän poliittiset veljensä 1970-luvulla ja myös 1930-luvulla. Poliittisesta etumerkistä riippumatta taistolaisuuden voi määritellä minkä tahansa poliittisen aallon mustavalkoiseksi jälkijoukoksi. Laskeva aalto tekee usein vielä yhden pullistuman ennen katoamistaan, ja tämän nyppylän taistolaiset tulkitsevat uudeksi nousuksi, ja nousua kuvitellaan nopeutettavan kärjistämällä omaa totuutta äärimmilleen. Näyttävin tämän hetken jälkitaistolainen onkin George W. Bush.
Säännöllisesti nämä taistolaisaallot imevät mukaansa nuorison aktiivisimmat ja idealistisimmat voimat. Ihminen kokee 20-25 –vuotiaana olevansa viisaimmillaan ja siksi sen hetken puhtailla totuuksilla on vastustamaton viehätysvoima. Mutta kun aikaa kuluu ja kokemus karttuu, puhtaat totuudet tahtovat muuttua kirjopyykiksi.
Näin on selvästi käynyt Fredrik Reinfeldtille: äärioikeistolaisesta on tullut – ainakin sanoissaan – keskustalainen. Tuleva pääministerikausi mittaa puheiden ja tekojen vastaavuuden. Jos puheet ovat olleet Eesaun puheita ja tekoja tekevät Jaakobin kädet, kausi jää ainoaksi.
Käy tässä mielessä miten tahansa, allianssin voiton historiallisuutta ei enää mikään kykene pois pyyhkimään. Oikeisto voitti hyväksymällä näyttävästi ja aktiivisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion tärkeimmät arvot ja toimintaperiaatteet. Tämä aalto on se, joka nyt nousee.
posted by Matti Virtanen | 09:40
2 Comments:
REINFELDTISTA
20.9.2006
Pohjolan oikeisto kääntää takkiaan ja lähestyy sosialidemokratiaa ja keskustaa. Uusliberalistinen aalto ja George W. Bush hiipuvat. Virtasen optimismi olisi kiva allekirjoittaa, mutta ilo pilaantuu, kun ajattelen koko maailmaa.
Tulevaisuutta ei viitoita Yhdysvallat Euroopasta tai jostain Pohjolasta puhumattakaan vaan Aasian armottomat jättitaloudet ja niitä palveleva politiikka.
Se, mikä tulee globalisoitumaan, on markkinatotalitarismi. Kiina-ilmiö toimii näin päin: demokratian ja ihmisoikeuksien puute siirretään idästä länteen ja kauas pohjoiseen. Myöhäiskapitalismi toistaa syntyvän kapitalismin verisyyttä. "Sorto" ja "riisto" palaavat hetkeksi kielenkäyttöön, kunnes sensuuri nuo sanat kieltää.
Sosialidemokratia pärjäsi natseille ja stalinisteille, nuorsuomalaisille ja taistolaisille, vaan ei pärjää Aasian tsunamille. Nykyinen markkinaoikeisto marginalisoituu Falun Gongiksi.
Reinfeldtin takinkääntö ei elimiämme pelasta. Kukaan ei pelastu tältä globalisoitumiselta.
K. Tuovinen
K. TUOVISELLE
21.9.2006
Jylhää tekstiä, kuten lopunajan profeetalle kuuluukin! Itse en jaksa uskoa näin synkkään visioon. Kiina ja Intia tulevat kyllä nousemaan Japanin rinnalle talouden (ja vähitellen muunkinlaisiksi) suurvalloiksi, mutta se on lähinnä jenkeiltä pois.
Aasian tsunami on kaksisuuntainen: sinne valuu pääomaa ja työtä, mutta samalla sinne avautuvat mahtavat markkinat. Eivätkä sikäläiset työläiset tule pysyvästi tyytymään nykyiseen palkkatasoonsa ja muuhun kohteluunsa. Eikä Aasia ole pakottanut jenkkejä moninkertaistamaan rikkaimman kansanosansa tuloja ja omaisuutta (ja jäädyttämään muiden), kyllä sen ovat toteuttaneet uusliberalistiset jenkkipoliitikot ja -yritykset itse.
Lisäksi ja ennen kaikkea (sitaatti YP:n pääkirjoituksesta 5/2004):
"Adair Turnerin kirja Just Capital (2001) kertoo, että maailma kyllä globalisoituu pääomavirtojen, teknisen tietämyksen leviämisen ja yritysten johtamisen kannalta, mutta se paikallistuu samaan aikaan vielä nopeammin. Globalisaatio koskee vain sellaisia talouselämän aloja, joiden tuotteita voidaan viedä ja tuoda - ja näiden osuus kaikista hyö¬dykkeistä vähenee eikä kasva. Teollisten tuotannon tehostaminen ja automatisoiminen laskee koko ajan niiden suhteellista hintatasoa ja arvoa. Palveluita ei voi samalla tavalla tehostaa ja automatisoida, ja siksi niiden suhteellinen hinta ja ennen kaikkea arvostus ja tärkeys kasvavat. Palveluvaltaistuminen tulee pysyttämään taloudet kansantalouksina, sisäisen talouden tärkeämpänä kuin ulkoisen."
Lähetä kommentti
<< Home