LINNA
25.10.2006

Emeritusprofessori Yrjö Varpion massiivinen elämäkerta Väinö Linnasta julkistettiin eilen tiistaina. Kirjailija Matti Mäkelä aloittaa tänään Aamulehdessä arvionsa Varpion kirjasta kysymällä, mikä on suomalaisen kirjallisuuskritiikin suurin harhaisku. Ei, se ei ole August Ahlqvistin Seitsemän veljeksen tyrmäys. Se ei ole myöskään Toini Havun Tuntemattoman sotilaan murska-arvio Helsingin Sanomissa – pelkästään:

"Suomen kirjallisuushistorian ylivoimaisesti suurin harhaisku on se, että Helsingin Sanomat lyttäsi kaikki Linnan pääteokset, kirja kerrallaan jokaisen. Havun jälkeen Pohjantähden osien erittäin kriittisinä arvostelijoina olivat vuorollaan Timo Tiusanen, Pekka Tarkka ja Matti Paavilainen."

Pientä historian ironiaa on siinä, että tänään Yrjö Varpion kirjan ja sen mukana Väinö Linnan arvioi, varsin näyttävästi ja myötäsukaisesti, Helsingin Sanomissa Pekka Tarkka.

Mutta sokeri pohjalla. Matti Mäkelä päättää Aamulehden arvionsa ajatukseen, joka on sen verran huima, että sen lukemista useampaan kertaan on hyvät syyt suositella:

"Miksi Väinö Linna on niin suosittu? Siksi, että hän on niin hyvä kirjailija, piste. On muitakin syitä. Kansasta noussut Kivi oli kuollut köyhänä ja hulluna. Kansasta noussut Linna oli kirjailijana ensimmäinen voittaja, kaikilla seppeleillä. Hän oli ihmisenä menestymisen malli niin kuin hänen hahmonsa olivat selviämisen malleja.
Pitää kysyä, kuinka pitkälle Linnan terapeuttinen rohkaiseva vaikutus oikein ulottuu. Koulumenestykseen, teknologiamenestykseen? Pitääkö Linnan aktiiviset, pärjäävät ihmiset malleina asettaa tasa-arvon, sukupuolten resurssien rinnalle, syynä suomalaisten nykyiseen menestykseen?"