EERO ENERGINEN
12.2.2007

Vajaa kuukausi sitten (19/1) siteerasin blogissani Hesarin gallup-lukuja, joiden mukaan punamulta on jatkossakin selkeästi suosituin hallituspohja ja yhtä selkeästi suosituin seuraavaksikin pääministeriksi on Matti Vanhanen. Eero Heinäluoma ja Jyrki Katainen jäivät kauas taakse.

Uumoilin tuolloin, että demaritkin saattaisivat hiljaa mielissään olla tyytyväisiä nykyisen status quon säilymiseen – siis että vaaleissa punamultapuolueet olisivat selkeästi kaksi suurinta, mutta keskusta hivenen demareita edellä, jotta suosittu Vanhanen voisi jatkaa pääministerinä ja ei-niin-suosittu Heinäluoma valtionvarainministerinä.

Vielä mitä. Pian tuon blogin jälkeen demarit julkistivat vaaliohjelmansa, joka on ihan muuta kuin Heinäluoman sdp:ltä oli odotettu. Ensi vaalikauden ennakoidusta jakovarasta sdp aikoo satsata 2,4 miljardia euroa nimenomaan julkisten palvelujen ja työelämän ulkopuolella olevien aseman kohentamiseen – yksistään vanhusten hoitoon aiotaan perustaa 20 000 uutta työpaikkaa.

Muutama päivä tämän jälkeen oli television ensimmäinen suuri vaalikeskustelu ja seuraavana päivänä (2/2) hämmästelin blogissani sitä Heinäluomaa, joka keskusteluissa esiintyi – kuin uudestisyntynyt mies.

Viime lauantaina (10/2) TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa Eero Heinäluoma painokkaasti korosti, että jos hän on vaalien jälkeen pääministeri, marssijärjestys on nimenomaan tämä: ensin hallituksessa sovitaan panostus julkisiin palveluihin ja työelämän ulkopuolella olevien aseman kohentamiseen, ja vasta sitten ryhdytään arvioimaan, paljonko jakovarasta jää käytettäväksi palkkaverojen alennusten jatkamiseen.

Matti Vanhaseen nähden selvässä alakynnessä ollut Heinäluoma on siis lähtenyt tosissaan haastamaan istuvan pääministerin ja hakemaan sdp:lle suurimman puolueen asemaa. Tämä saattaa myös onnistua, sillä niin hyvin sdp:n uusi linja vastaa kansalaisten valtaenemmistön kyselyissä ilmaisemia toiveita.

Sattumoisin Suomen Kuvalehti julkaisi viime perjantaina Johtamistaidon opiston asiantuntijoiden arvion kolmesta potentiaalisesta pääministeriehdokkaasta. Arviot pohjautuivat kunkin ehdokkaan läheisten työtovereiden haastatteluihin ja niiden tuloksia SK summasi – otsikolla ”Eero energinen” – Heinäluoman osalta näin:

”Heinäluomasta annetut arviot synnyttävät kuvan korkeaa moraalia noudattavasta, luotettavasta ja oikeudenmukaisesta johtajasta, joka uskaltaa toimia hyväksi toteamiensa asioiden puolesta. Korostuneen vahva poliittinen tahto on hänelle leimallista.”

Tämä on jotain ihan muuta kuin Heinäluoman kiteytynyt julkinen imago. Peli ei olekaan vielä pelattu. Poliittisella suunnanmuutoksellaan Heinäluoma ja sdp ovat onnistuneet tekemään odotetuista ”välivaaleista” aidot ja jännittävät linjavaalit.