KIERRÄTYSLAKI RAUKEAA
8.2.2007
Eduskunta ei ehdi käsitellä kuutta sisällä olevaa lakiesitystä ennen vaaleja, ja vaalien takia ne raukeavat (HS 8/2). Yksi niistä on valtion korkeimpien virkamiesten kierrätyslaki, 1990-lukulaisen uusliberalistisen aallon ääri-ilmentymä – ja samalla (toivottavasti) viime henkäys.
Lakiesityksen mukaan valtion johtavien virkamiesten tehtävät olisi muutettu määräaikaisiksi ja mm. ministeriöiden kansliapäällikköjä ja virastojen pääjohtajia olisi voitu kierrättää tehtävästä toiseen – siis esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö vastaavaan virkaan ulkoministeriöön ja Stakesin pääjohtaja Ilmailuhallituksen pääjohtajaksi.
Arkiymmärrys pitäisi moista ajatusta järjettömänä, mutta kyllä lakiesityksessä oli omista lähtökohdistaan katsoen ihan rationaaliset perusteet.
Ensinnäkin taustalla oli aivan perinteinen byrokraattinen logiikka: mitä korkeampiin asemiin hallinnon hierarkiassa epävarmuus oman paikan pysyvyydestä voidaan ulottaa, sitä varmemmin näiden asemien haltijat muuttuvat terävimmän eliitin politiikan kuuliaisiksi toteuttajiksi.
Mutta vielä olennaisempaa on se, että ajatusmalli on kopioitu nykyisten pörssiyhtiöiden johtamiskäytännöstä. Pörssiyhtiöiden toiminnassa käyttöarvojen tuotanto on jo aika päiviä sitten joutunut alistumaan vaihtoarvon eli rahan tuotannolle. Tuottaa firma sitten pesuaineita, selluloosaa tai kännyköitä, olennaisinta pörssiyhtiöissä on se, mitä viivan alle – vuosineljänneksittäin – jää. Vastaavasti: toimitusjohtajan ei tarvitse näissä firmoissa ymmärtää mitään pesuaineista, selluloosasta tai kännyköistä, tärkeintä on se, että hän kykenee puristamaan firman resursseista maksimaalisen voiton irti ja maksimaalisen nopeasti.
Samalla logiikalla kierrätyslakiesitys halusi tehdä valtion johtavista virkamiehistä ”abstrakteja” johtajia, jotka keskittyisivät puhtaasti vain kulloisenkin ”firmansa” kustannustehokkuuteen. Tässä mielessä ei tosiaan olisi väliä, johtaisivatko he Stakesia, Ilmailuhallitusta tai Säteilyturvakeskusta – samaa kustannusjahtia samoin periaattein voisi harrastaa joka paikassa. Vastaavalla logiikalla myös yliopistojen professorit voisi muuntaa "pelkiksi" johtajiksi. Filosofia tai psykologia, koneenrakennus tai kansantalous, alaisista kaikki irti ja löysät pois – ja kenkää, jos ei tulosta synny.
Osa nyt raukeavista lakiesityksistä palaa eduskuntaan uuden hallituksen toimesta, todennäköisesti sellaisenaan. ”Virkamiesten kierrätyslain paluu ei ole mitenkään varmaa”, ennakoi Hesarin aamuinen uutinen – ja ihan syystä. Tuleva eduskunta ei todennäköisesti tule tämmöistä enää nielemään.
8.2.2007
Eduskunta ei ehdi käsitellä kuutta sisällä olevaa lakiesitystä ennen vaaleja, ja vaalien takia ne raukeavat (HS 8/2). Yksi niistä on valtion korkeimpien virkamiesten kierrätyslaki, 1990-lukulaisen uusliberalistisen aallon ääri-ilmentymä – ja samalla (toivottavasti) viime henkäys.
Lakiesityksen mukaan valtion johtavien virkamiesten tehtävät olisi muutettu määräaikaisiksi ja mm. ministeriöiden kansliapäällikköjä ja virastojen pääjohtajia olisi voitu kierrättää tehtävästä toiseen – siis esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö vastaavaan virkaan ulkoministeriöön ja Stakesin pääjohtaja Ilmailuhallituksen pääjohtajaksi.
Arkiymmärrys pitäisi moista ajatusta järjettömänä, mutta kyllä lakiesityksessä oli omista lähtökohdistaan katsoen ihan rationaaliset perusteet.
Ensinnäkin taustalla oli aivan perinteinen byrokraattinen logiikka: mitä korkeampiin asemiin hallinnon hierarkiassa epävarmuus oman paikan pysyvyydestä voidaan ulottaa, sitä varmemmin näiden asemien haltijat muuttuvat terävimmän eliitin politiikan kuuliaisiksi toteuttajiksi.
Mutta vielä olennaisempaa on se, että ajatusmalli on kopioitu nykyisten pörssiyhtiöiden johtamiskäytännöstä. Pörssiyhtiöiden toiminnassa käyttöarvojen tuotanto on jo aika päiviä sitten joutunut alistumaan vaihtoarvon eli rahan tuotannolle. Tuottaa firma sitten pesuaineita, selluloosaa tai kännyköitä, olennaisinta pörssiyhtiöissä on se, mitä viivan alle – vuosineljänneksittäin – jää. Vastaavasti: toimitusjohtajan ei tarvitse näissä firmoissa ymmärtää mitään pesuaineista, selluloosasta tai kännyköistä, tärkeintä on se, että hän kykenee puristamaan firman resursseista maksimaalisen voiton irti ja maksimaalisen nopeasti.
Samalla logiikalla kierrätyslakiesitys halusi tehdä valtion johtavista virkamiehistä ”abstrakteja” johtajia, jotka keskittyisivät puhtaasti vain kulloisenkin ”firmansa” kustannustehokkuuteen. Tässä mielessä ei tosiaan olisi väliä, johtaisivatko he Stakesia, Ilmailuhallitusta tai Säteilyturvakeskusta – samaa kustannusjahtia samoin periaattein voisi harrastaa joka paikassa. Vastaavalla logiikalla myös yliopistojen professorit voisi muuntaa "pelkiksi" johtajiksi. Filosofia tai psykologia, koneenrakennus tai kansantalous, alaisista kaikki irti ja löysät pois – ja kenkää, jos ei tulosta synny.
Osa nyt raukeavista lakiesityksistä palaa eduskuntaan uuden hallituksen toimesta, todennäköisesti sellaisenaan. ”Virkamiesten kierrätyslain paluu ei ole mitenkään varmaa”, ennakoi Hesarin aamuinen uutinen – ja ihan syystä. Tuleva eduskunta ei todennäköisesti tule tämmöistä enää nielemään.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home