DEMOKRATIA PUHUI
19.3.2007
Viime perjantaina kirjoitin blogissani, että vaaliviikon gallup-kyselyjen valossa vaaleissa voi tapahtua mitä tahansa. Ja tapahtui myös.
Noin kuukausi ennen vaaleja kirjoittamassani (ja viikko ennen vaaleja ilmestyneessä ) YP:n pääkirjoituksessa kirjoitin puolestaan näin:
"TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa (10/2) Eero Heinäluoma painokkaasti korosti, että jos hän on vaalien jälkeen pääministeri, marssijärjestys on nimenomaan tämä: ensin hallituksessa sovitaan panostus julkisiin palveluihin ja työelämän ulkopuolella olevien aseman kohentamiseen, ja vasta sitten ryhdytään arvioimaan, paljonko jakovarasta jää käytettäväksi palkkaverojen alennusten jatkamiseen.
SDP:n ja Eero Heinäluoman kanta on selvä muutos puolueen aiempaan linjaan ja se sähköisti vaalitaistelun hetkessä. Gallup-kyselyissä Matti Vanhaseen nähden selvässä alakynnessä ollut Heinäluoma on lähtenyt tosissaan haastamaan istuvan pääministerin ja hakemaan SDP:lle suurimman puolueen asemaa. Tämä saattaa hyvin myös onnistua, sillä niin hyvin SDP:n uusi linja vastaa kansalaisten valtaenemmistön kyselyissä ilmaisemia toiveita."
Päätin pääkirjoituksen suunnilleen niin, että käy vaaleissa miten tahansa, SDP on vaaliohjelmallaan joka tapauksessa tehnyt vaaleista linjavaalit sen suhteen, onko ensi vaalikaudella painopiste hyvinvointipalveluiden kehittämisessä vai verojen keventämisessä. Mielipidetiedusteluissa kansan selkeä enemmistö oli systemaattisesti painottanut edellistä, mutta nyt vaalien tulos johtaa jälkimmäiseen. Kansa todella äänesti "gallupit" kumoon. Demokratia on puhunut.
Lainaanpa vielä pätkän tuosta pääkirjoituksesta:
"SDP:llä näyttäisi olevan jopa hiukan samanlainen läpimurron mahdollisuus kuin aikanaan vuoden 1966 vaaleissa. Tuolloin SDP:n sodanjälkeisen ajan johtohahmo Väinö Tanner oli väistynyt ja tilalle tullut Rafael Paasio alkoi reivata puoluettaan 'pari piirua vasemmalle'. SDP:n alamäki kääntyi nopeaan nousuun ja vuoden 1966 vaaleissa se sai suuren vaalivoiton ja pääministerin paikan."
Tästä vertailusta unohtui yksi olennainen juttu. Vuoden 1966 vaaleihin demarit menivät oppositiosta käsin, näissä vaaleissa SDP oli 12 vuotta putkeen istunut hallituspuolue. Kun tällainen puolue sanoo puolitoista kuukautta ennen vaaleja kääntävänsä kurssiaan pari piirua vasemmalle, se ei ehkä tuntunut uskottavalta. Ainakaan demarit eivät onnistuneet saamaan kansaa suunnanmuutoksestaan vakuuttuneeksi. No, nyt demareilla on neljä vuotta aikaa harjoitella – ja seuraaviin vaaleihin SDP käy sitten oppositiosta käsin.
19.3.2007
Viime perjantaina kirjoitin blogissani, että vaaliviikon gallup-kyselyjen valossa vaaleissa voi tapahtua mitä tahansa. Ja tapahtui myös.
Noin kuukausi ennen vaaleja kirjoittamassani (ja viikko ennen vaaleja ilmestyneessä ) YP:n pääkirjoituksessa kirjoitin puolestaan näin:
"TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa (10/2) Eero Heinäluoma painokkaasti korosti, että jos hän on vaalien jälkeen pääministeri, marssijärjestys on nimenomaan tämä: ensin hallituksessa sovitaan panostus julkisiin palveluihin ja työelämän ulkopuolella olevien aseman kohentamiseen, ja vasta sitten ryhdytään arvioimaan, paljonko jakovarasta jää käytettäväksi palkkaverojen alennusten jatkamiseen.
SDP:n ja Eero Heinäluoman kanta on selvä muutos puolueen aiempaan linjaan ja se sähköisti vaalitaistelun hetkessä. Gallup-kyselyissä Matti Vanhaseen nähden selvässä alakynnessä ollut Heinäluoma on lähtenyt tosissaan haastamaan istuvan pääministerin ja hakemaan SDP:lle suurimman puolueen asemaa. Tämä saattaa hyvin myös onnistua, sillä niin hyvin SDP:n uusi linja vastaa kansalaisten valtaenemmistön kyselyissä ilmaisemia toiveita."
Päätin pääkirjoituksen suunnilleen niin, että käy vaaleissa miten tahansa, SDP on vaaliohjelmallaan joka tapauksessa tehnyt vaaleista linjavaalit sen suhteen, onko ensi vaalikaudella painopiste hyvinvointipalveluiden kehittämisessä vai verojen keventämisessä. Mielipidetiedusteluissa kansan selkeä enemmistö oli systemaattisesti painottanut edellistä, mutta nyt vaalien tulos johtaa jälkimmäiseen. Kansa todella äänesti "gallupit" kumoon. Demokratia on puhunut.
Lainaanpa vielä pätkän tuosta pääkirjoituksesta:
"SDP:llä näyttäisi olevan jopa hiukan samanlainen läpimurron mahdollisuus kuin aikanaan vuoden 1966 vaaleissa. Tuolloin SDP:n sodanjälkeisen ajan johtohahmo Väinö Tanner oli väistynyt ja tilalle tullut Rafael Paasio alkoi reivata puoluettaan 'pari piirua vasemmalle'. SDP:n alamäki kääntyi nopeaan nousuun ja vuoden 1966 vaaleissa se sai suuren vaalivoiton ja pääministerin paikan."
Tästä vertailusta unohtui yksi olennainen juttu. Vuoden 1966 vaaleihin demarit menivät oppositiosta käsin, näissä vaaleissa SDP oli 12 vuotta putkeen istunut hallituspuolue. Kun tällainen puolue sanoo puolitoista kuukautta ennen vaaleja kääntävänsä kurssiaan pari piirua vasemmalle, se ei ehkä tuntunut uskottavalta. Ainakaan demarit eivät onnistuneet saamaan kansaa suunnanmuutoksestaan vakuuttuneeksi. No, nyt demareilla on neljä vuotta aikaa harjoitella – ja seuraaviin vaaleihin SDP käy sitten oppositiosta käsin.
posted by Matti Virtanen | 11:11
4 Comments:
JAKOBIN KÄDET?
19.3.2007
Matti Virtanen osuu mielestäni asian ytimeen: demarit ovat olleet hallitusvastuussa viimeiset 12 vuotta. Puolessatoista kuukaudessa ei hallituskaudelta syntynyttä imagoa noin vain käännetä ylösalaisin. Demarit ovat harjoittaneet ensin sinipunan ja sitten punamullan muodossa hallituspolitiikkaa, jossa oli korkeintaan "häivähdys punaista". Ei tätä muutamassa viikossa käännetä luokkataistelupuolueen imagoksi kampanjan keinoin. Kansalaiset kyllä nopeasti hiffaavat, että ääni kyllä on Eesaun, mutta kädet ovat edelleen Jacobin kädet. Uskottavuus on se, mistä ei kannattaisi tinkiä.
Mediakampanja SAK:n nimissä oli piste ii:n päälle: se karkotti loputkin sympatisoijat demarien liepeiltä ja sai heidät todennäköisesti antamaan ne 20 000 viimeisintä ääntä Niinistölle. Hän säilytti hienosti presidentinvaaleissa alkaneen hillityn charminsa vaalivalvojaisiin saakka. Se oli kuin hyllytetyn kampanjan antimainos!
Toinen todellinen kömmähdys näyttäisi olleen usko siihen, että veljet ja sisaret vasemmalta vyöryvät pilvin pimein äänestämään veljespuoluetta. Näin ei käynyt. Ja sekin olisi ollut ennalta aavistettavissa.
Jo Esko Aho aikanaan totesi, että "Siperia opettaa". Nyt se opettaa nöyryyttä oppisitiolle. Tammikuussa alkoholiverokeskustelussa heijastui Heinäluoman tietynlainen ylimielisyys, joka sitten suli vaalitaistossa pehmeydeksi jota oli vaikea uskoa. Jo silloin sain etiäisen siitä, mihin suuntaan seuraavat vaalit kallistuvat. Mutta että noin selkeästi ja noin paljon!
Leena Warsell
TUMMISTA VAALEISTA
19.3.2007
Kaima jo ehtikin blogissaan arvioimaan vaalitulosta. Itse olen merkinnyt alle ranskalaisina viivoina joitakin ensimmäisiä havaintojani ja tulkintojani.
Positiivista:
– Naisten osuus edustajista suurempi kuin koskaan;
– demarit saivat menneestä politiikastaan kunnolla turpiin – tosin he kaikki pitivät eilen tv:ssä tappiota "kommunikaatio-ongelmana" (vaalikamppailussa ei saatu kuulemma viestiä perille – kukaan ei puhunut siitä, että hallituksessa tehty politiikka olisi ollut virheellistä).
Negatiivista:
– Oikeiston Suomen oloissa todella suuri voitto, jonka seurauksena kokoomusta ei millään voi syrjäyttää hallituksesta ja josta tulee seuraamaan (rikkaiden) veronalennuspolitiikkaa ja julkisen sektorin edelleen paheneva rahoituskriisi;
– huono äänestysaktiivisuus; luultavasti nimenomaan köyhät jättivät äänestämättä; tämä kaksi kolmasosaa -yhteiskunta tulee jatkossa vain vahvistumaan ja seuraavissa vaaleissa oikeisto voittaa vielä selvemmin, sillä miksipä köyhälistö äänestäisi, kun politiikassa ei kuitenkaan ajatella heitä;
– eduskunnan ikäjakautuma: vain kaksi alle 30-vuotiasta (!), sen sijaan yli kuusikymppiset kaksinkertaistivat osuutensa;
– politiikka on katoamassa eduskuntavaaleista: kampanjassa ja tuloksissa korostuivat entistä enemmän imagotekijät; Sauli Niinistön 60 000 äänestä suurin osa tuli poliittisilta turisteilta, joiden mielestä Sauli vain on hyvä tyyppi.
Matti Piispa
KUUSIKYMPPISISTÄ
20.3.2007
Demarien vaaliteemat oli kopsattu "kansan" mielitekoja koskevista kyselyistä ja tutkimuksista, eli demarit lupasivat sitä mitä "kansa" uskoo haluavansa. Nyt sitten "kansa" ei äänestänytkään haluamansa puolesta vaan äänesti "itseään vastaan" tai jäi kotiin. Miksi?
Demarien hallitusteot ja vaalisanat olivat ristiriidassa keskenään. "Kansa" uskoi tekoja (joita kokoomus on ajoittain kiitellyt) enemmän kuin puheita – ja oli varmaan oikeassa. Demarit eivät olleet uskottavia vaan lisäsivät "kansan" kyynisiä ja politiikanvastaisia asenteita. Vasemmistoliitto ei profiloitunut tai jäi jonnekin katveeseen.
Näitten vaalien Tony Halme oli Sauli Niinistö. Ylivoimaisesti vetävämpi könsikäs kuin ruhtinas Lipponen.
Yli kuusikymppisistä pitää vähän vitsailla: me kuudenkympin ja kuoleman välissä seilaavat sentään pärjäsimme vaaleissa. Älä luota kehenkään alle kuusikymppiseen!
Kauko Tuovinen
KOVIN MONI ÄÄNESTI TURHAAN
21.3.2007
Pohjois-Karjalassa eduskuntavaaliehdokas, joka sai vaalipiirin toiseksi suurimman äänipotin, ei tullut valituksi. Hänelle annetut äänet menivät hukkaan. Kysymys kuuluu: kuinka moni vaaleissa annettu ääni kaiken kaikkiaan oli turha?
Valtakunnallisesti hukkaan menivät kaikki esimerkiksi senioripuolueelle, äärioikeistolle ja erilaisille kommunisteille annetut äänet. Tähän pienryhmien pottiin katosi yhteensä yli 2,5 % annetuista äänistä, lähes 70 000 ääntä.
Vaalipiirikohtaisesti turhia olivat monessa tapauksessa myös keskisuurille puolueille annetut äänet. Esimerkiksi Keski-Suomessa vihreitten saamat lähes 10 000 ääntä menivät Kankkulan kaivoon, samoin Vaasan vaalipiirissä Vasemmistoliitolle osoitetut yli 11 000 ääntä ja Varsinais-Suomessa kristillisdemokraateille annetut yli 11 000 ääntä. Yhteensä kaikki vaalipiirikohtaiset hukkapotit ovat kuusinumeroinen luku.
Vähemmän turhina voidaan pitää niitä ääniä, joita vaalipiirissä ainakin yhden kansanedustajan saaneilta puolueilta jäi yli viimeisen paikan saamiseksi.
Kuka laskisi yhteen kaikki vaaleissa annetut turhat tai hukkaäänet?
Edustuksellinen demokratia palvelee isoja enemmistöjä. Kolmipuoluejärjestelmän ylimielinen vaalitapa sulkee ulos sadat tuhannet väärin äänestelevät suomalaiset.
Kauko Tuovinen
Lähetä kommentti
<< Home