DORIAN GRAY
5.3.2007

Oscar Wilden kuuluisin teos on ”Dorian Grayn muotokuva” (1891). Kirjan tarina on kärjistetyn pelkistetysti seuraava. Taidemaalari tekee nuoresta ja kauniista Dorianista muotokuvan ja Dorian paholaisen kanssa diilin: hän itse saisi pysyä ikuisesti kuvan kaltaisena, nuorena ja kauniina, kun taas maalauksen kuva vanhenisi ja saisi näyttää kaiken todellisen rappeutumisen. Ja näin tapahtuu: Dorian syöksyy yhä syvemmälle hekumaan ja turmelukseen ja rappion merkit ovat luettavissa vain muotokuvasta – kunnes kuoleman hetkellä Dorian muuttuu kuvansa kaltaiseksi.

Tällä hetkellä tuntuu, että suomalainen poliittinen mainonta on täynnä Dorian Grayn muotokuvia. SAK:n mainoksen porsasteleva ökyporvari raivostutti niin porvareita kuin eriasteisia demareita niin paljon, että se oli pakko hyllyttää.

Miksi porvari suuttui? Kaikkihan tietävät, että ne hyvätuloisimmat pitävät nykyisin parhaiten huolta itsestään, syövät terveesti, kuntoilevat ja ovat siksi vanhuuteen saakka kauniita, rohkeita ja hoikkia. Mutta – näkivätkö he SAK:n mainoksessa pörssi- ja optiotalouden ryvettämän nykyisen ja todellisen moraalisen kuvansa?

Ja olisiko kuvio demaripuolella taas ollut päinvastoin – että kuva ikoniksi kiteytyneestä lihavasta ja porsastelevasta ökyporvarista halutaan säilyttää ikuisesti samana, vaikka tilastollisesti porvarin ja demarin keskivertohabitukset ovat jo aika lailla vaihtaneet paikkaa keskenään?

Vastaavasti kokoomuksen tv-mainoksessa rasvanahkainen duunari Sauli Niinistö kertoo kaverilleen Jyrki Kataiselle, kuinka nykypäivän ökydemarit (Tarja Halonen kärjessä) ovat niitä, jotka nousevat limousinesta samaan aikaan kuin kovat jätkät tulevat paikalle Fiat Puntolla.

Jokainen tietää ilman tilastojakin, miten automallit ja niiden hinnat keskimäärin jakautuvat sosiaalisten kerrostumien ja tulotason mukaan. Miksi demari suuttui tästä? Reaalimaailmassa demarit ajavat joukkoliikenteessä tai Opel Corsalla tai korkeintaan Toyota Corollalla. Mutta – näkevätkö he pitkäaikaisen valtionhoitajapuolueen eliitin kulkuvälineeksi langenneen limousinen takaa kovin pitkäksi venyneet leipäjonot?

Ja sama kääntäen: puolivallattomat porvarit haluavat säilyttää itsestään ikuisen mielikuvan riehakkaina opiskelijapoikina, jotka rättisitikoillaan ja kuplavolkkareillaan valtaavat naisten sydämiä ja uraputken ensiportaita – siitä huolimatta, että alla olevat nykyisten pankinjohtajien ja ekonomien todelliset menopelit ovat aika päiviä sitten vaihtuneet mersuiksi ja bemareiksi.

Olisikohän syytä jättää Dorian Gray rauhaan ja siirtyä taistelemaan asioista? Niitäkin nimittäin on, ja aikaa vaaleihin vielä parisen viikkoa.