WECKROTH TUPLASI
31.1.2007

Eilen oli Stakesin Tutkimuksia-sarjan uuden toimitusneuvoston (joka samalla on YP:n toimitusneuvosto) tämän vuoden ensimmäinen kokous. Kirjattakoon tähän neuvoston kokoonpano (suluissa varajäsenet): puheenjohtaja Matti Heikkilä, jäsenet vpj. Marjatta Bardy (Marja Holmila), Marko Elovainio (Sirpa-Liisa Hovi), Mika Gissler (Hannele Hyppönen), Riitta Haverinen (Anna-Leena Välimäki), Timo Tuori (Leena Warsell); esittelijä Matti Virtanen ja sihteeri Arja Aarnio.

Päivitin kokousta varten YP:n kumulatiivisen toimintakertomuksen, joka alkaa lehden perustamisesta eli vuodesta 1998. Sen teossa paljastui pari jännää tietoa.

YP:n nettisivujen käyntilaskuri pomppaa yhtäkkiä viime syksynä: lokakuun käyntimäärä 8500 on vuoden 2004 alun jälkeen (jolloin laskuri tuli käyttöön) ylivoimainen kuukausiennätys. Koska lokakuussa ei ilmestynyt YP:n numeroa (lehden ilmestyminen nostaa aina käyntimääriä), kesti hetken ennen kuin selitys löytyi.

Se on tämä: Hesarin lokakuun kuukausiliitteessä oli Eeva-Kaarina Arosen tekemä mittava juttu Klaus Weckrothista, ja juttu oli saanut kimmokkeensa Weckrothin YP:ssä viime keväänä (2/06) ilmestyneestä artikkelista. Sitä (ja myös aiempaa Weckrothin artikkelia, YP 5/00) jutussa myös siteerattiin. Jutun lopussa taas oli viite Weckrothin artikkeleihin YP:n nettiarkistossa. Karkeasti arvioiden Hesarin Weckroth-juttu tuplasi nettikäynnit normaaliin välikuukauteen (jolloin YP ei ilmesty) verrattuna.

YP:n toimintakertomukseen kirjasin myös tietoja tästä Zeitgeist-blogisivusta, jonka aloitin tammikuun 9. päivänä vuosi sitten. Tekstejä on sivulle tullut suunnitellun mukaisesti eli keskimäärin kerran viikossa (vuoden loppuun mennessä kaikkiaan 46). Alkuvaiheessa muutamat tekstit virittivät vilkastakin keskustelua, mutta blogi-pohjan vaihtamisen jälkeen keväällä kommenttiväylää (joka on aina jutun lopussa oleva rivi: X comments, jota klikkaamalla pääsee kirjoittamaan) ei oikein enää ole löydetty. Laskuri ei myöskään enää kirjannut tämän uuden blogi-pohjan käyntejä.

Verkkolaskuri toimi kunnolla vain viime tammikuussa, ja sen lukujen valossa blogisivu oli suosittu: vuoden 2006 tammikuu tuotti siihenastisen kuukausitason käyntiennätyksen 5 800 (vuoden 2005 tammikuussa käyntejä 3 100). Jotain kertonee sekin, että kun Googleen laittaa hakusanaksi "matti virtanen", hakukone löytää
70 000 osumaa ja niistä ensimmäisenä on tämä Zeitgeist.

Stakesin blogisivuston ja laskuritoimintojen uusiminen toivottavasti toteutuvat vuoden 2007 aikana.

TULEVAISUUDESTA II
22.1.2007


Juuri nyt näyttää siltä, että tasavallan tulevaisuus on aika valmiiksi raamitettu – myös sääolojen puolesta (vrt. edellinen blogijuttu).

Riihimäkeläinen sääprofeetta Veikko Männistö, 73, antoi Aamulehdelle kuukausi sitten (19.12.06) haastattelun, jossa ennusti mm. seuraavaa:

”Joulu on musta ja uusi vuosi nollan vaiheilla. 20. tammikuuta Pori–Tampere–Kotka-linjan alapuolella alkaa pakastaa ja sataa vähäistä lunta.”

Viime viikonlopun kynnyksellä Aamulehti kävi uudelleen haastattelemassa Männistöä ja saattoi otsikoida (20.1.07):

”Veikon ennustus osui nappiin”

Jo joulukuussa Veikko Männistö ennusti sääolojen kehityksen koko kevään ajalta, eikä ennuste tammikuun haastattelussa ollut muuttunut. Edessä on Männistön mukaan pitkä kylmä kevät:

– Helmi- ja maaliskuu ovat kunnon talvikuukausia, lunta tulee näinä kuukausina, mutta ei tolkuttomasti;

– huippupakkasia ei tänä talvena tule, mutta 20–25 asteessa käydään;

– vielä huhtikuussa on talven tuntua ja vappuna saattaa hyvinkin olla lunta;

– Etelä-Suomen roudasta tulee syvä, toukotöihin päästään aikaisintaan 10. toukokuuta.

Veikko Männistö on ennustanut säätä jo 45 vuotta ja käyttää havaintoaineksenaan luonnon tarjoamia johtolankoja: mm. lintujen lentoreittejä, hirvien liikehdintää, talviajan myrskyjen ajoittumista – ja syvällä maassa olevia kiviä. Erityisen vakuuttavilta mittareilta tuntuvat nämä kivet. Jos suuri kivi on maan sisällä kuin jäävuori (siis vain pieni osa maan pinnalla ja sen pinta on puhdas eli ei sammalta) ja ensilumi sulaa sen päältä pois, talvi ei vielä ole tulossa – ja päinvastoin (ei tarvitse olla fysiikan lisensiaatti ymmärtääkseen, mihin tämä päättely perustuu).

Joten: viimeistään toukokuun 10. päivä palaan Veikko Männistön roknoosiin. Jos ennusteen loppuosa pitää yhtä hyvin kuin alkuosa, ilmatieteen laitoksen pitkän aikavälin ennusteiden osasto lienee syytä alueellistaa Riihimäelle.

TULEVAISUUDESTA
19.1.2007

Juuri nyt näyttää siltä, että tasavallan tulevaisuus on aika valmiiksi raamitettu. Hesarin eilinen (18/1) gallup kertoi, että maalisvaalien jälkeen selkeästi halutuin hallitusrunko on edelleen punamulta. Tätä mieltä on 41 % kansalaisista. Sinipuna saa vain 22 %:n ja porvarihallitus 18 %:n kannatuksen.

Saman gallupin mukaan nykyinen pääministeri Matti Vanhanen on ylivoimainen ehdokas myös seuraavan hallituksen vetäjäksi. Kannatus on 44 %, kun demarien Eero Heinäluoma (12 %) ja kokoomuksen Jyrki Katainen (9 %) keräävät kumpikin alle puolet oman puolueensa kannatusprosentista.

Pääministeri tulee kuitenkin vaalien suurimmasta puolueesta. Samainen Hesarin gallup on aivan varmasti mitannut myös puolueiden kannatusluvut, joten lähipäivinä saamme tietää, kumpi juuri nyt on niskan päällä, keskusta vai demarit.

Eilen saimme nähdä myös toisen kiinnostavan tietoiskun. TV1:n A-Talk –ohjelmassa neljä puoluesihteeriä keskusteli tulevien vaalien teemoista, ja jos tuosta keskustelusta jotain voi ennakoida, niin keskusta on rynnimässä uudelleen suurimmaksi puolueeksi. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen tuntui ryhmästä olevan ainoa, jolla on selkeä tahto ja linja, ja myös kyky sanoa se ulos.

Saattaa olla, että myös demarit hiljaa mielessään toivovat vaalitulosta, jossa punamultapuolueet olisivat selkeästi kaksi suurinta, mutta keskusta hienokseltaan suurin puolue. Nykyhallituksen napamiehet jatkaisivat entisissä tehtävissään, mikä ilmiselvästi olisi kansan mieleen.

Jos näin käy, seuraavan presidentin nimikin alkaa hahmottua. Jos punamulta jatkaa, tulevankin ulkoministerin nimi on Erkki Tuomioja – jos demarit yhtään ymmärtävät oman tulevaisuutensa päälle. Monennäköiset gallupit ja kyselyt viime vuosilta kertovat, että Tuomiojan arvostus ulkopolitiikan osaajana kasvaa kohisten – ja sitä enemmän, mitä nuoremmista ikäluokista on kysymys.

Kun Tarja Halosen seuraaja vuonna 2012 valitaan, Erkki Tuomioja on 66-vuotias vanhempi valtiomies eli (keskimääräisen eliniän pidennyttyä) juuri sopivan ikäinen tasavallan eniten viisautta edellyttävään virkaan. Demarien sisältä on vaikea nähdä Tuomiojalle varteenotettavaa haastajaa. Todennäköiset vahvimmat vastaehdokkaat silloin ovat Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö. Vanhasen kansa luokitteli jo viime presidentinvaaleissa mieluummin kotikenttämieheksi ja kansanedustaja Niinistön Tuomioja tulee todennäköisesti pesemään menestyksekkään viranhoitonsa luomalla arvovallalla.

Ei ihme, että kaikki poliittisella ulkokehällä jo sijaitsevat ja sinne ajautumassa olevat haaveilevat juuri nyt presidentin ulkopoliittisen vallan riisumisesta tai peräti koko viran lakkauttamisesta. Sitä se Nato teettää.

Mutta. Nyt siis näyttää tältä. Muistakaamme, miltä näytti viime vaalien alla, ja miten silloisille pääministeriehdokkaille kävi. Tulevaisuus saattaa olla oikukas juttu.

SOSIALISAATTORI
11.1.2007

Viime syksynä kirjoitin tällä sivulla pariinkin kertaan siitä, kuinka 1980-luvulla käynnistynyt uusliberalismin aalto on maailmalla taittumassa ja sosiaalisen politiikan aalto on vastaavasti nousussa.

Poliittinen oikeisto on monissa maissa havainnut tämän ja hyvinvointivaltion puolustajia on alkanut löytyä yllättäviltä suunnilta. Ruotsissa Fredrik Reinfeldt johti porvarillisen koalition vaalivoittoon kehumalla kansankotia kuin paraskin demari. Britannian konservatiivipuolueen nykyinen johtaja David Cameron hivuttaa joukkojaan määrätietoisesti vasemmalle, kohti labouria. Myös Suomen kokoomuksessa on pantu innokkaina merkille Reinfeldtin vaalivoitto ja Cameronin kasvavat kannatusluvut. Vasemmiston ja keskustan onneksi kokoomuksen kasvot ovat nykyisin kuitenkin enemmän Sauli Niinistön ja Kimmo Sasin kuin Jyrki Kataisen kasvot.

Samoin olen kirjoittanut, että George W. Bush on tässä valtavirrassa akanvirta, ei uusi uoma. Ja mitä tapahtuukaan parhaillaan USA:ssa, tarkemmin sanottuna Kaliforniassa! Kuvernööri Arnold Schwarzenegger vaatii oikeutta terveydenhuoltoon kaikille osavaltion asukkaille, joista viidennekseltä sellainen nyt puuttuu (Iltalehti 11/1). ABC-televisiokanavalla Schwarzenegger julisti:

"Uskon, että tänä vuonna Sacramentossa voimme tehdä historiaa."

Schwarzeneggerin lakiuudistuksessa kaikki yli 10 henkilöä työllistävät kalifornialaisfirmat määrättäisiin tarjoamaan työntekijöilleen sairausvakuutukset tai maksamaan neljä prosenttia palkkakustannuksista osavaltiolle, joka sitten huolehtisi työntekijöiden terveydenhuollosta.

Lisäksi lääkärit määrättäisiin maksamaan osavaltiolle kaksi prosenttia tuloistaan, ja sairaaloita verotettaisiin neljällä prosentilla. Vakuutuksen piiriin tulisivat myös kaikki Kaliforniassa asuvat laittomat maahanmuuttajat, arviolta noin miljoona ihmistä.

Suunnilleen tällaista terveydenhuoltouudistusta yritti aikanaan Bill Clinton, mutta hanke tyssäsi kongressin muuttumiseen republikaanienemmistöiseksi 1994. Kalifornia taas on ollut usein todellinen suunnannäyttäjä tulevassa kehityksessä. Viime syksynä Kalifornia sääti lain, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 25 % vuoteen 2020 mennessä, Kioton sopimuksen mukaisesti.

Ehkä Hillary Clinton siis vuonna 2008 voi jatkaa siitä, mihin Bill Clinton vuonna 1994 jäi – ellei Hillary sitten tulevissa vaaleissa jää sosialisaattori Schwarzeneggerin jalkoihin.

"Minä olen aina ollut sitä mieltä, että Arnold vain näyttelee republikaania", totesi uutisen kuultuaan YP:n toimitussihteeri Arja Aarnio.

VAALIKYSYMYKSIÄ
8.1.2007

Juuri nyt maaliskuun eduskuntavaalit näyttävät vähemmän dramaattisilta: nykyisen hallituksen pääpuolueet ovat pitkään olleet gallupeissa lähes tasavahvasti kaksi suurinta, joten punamultapohja todennäköisesti jatkaa. Avoinna on lähinnä se, mikä muu puolue tai mitkä puolueet kelpuutetaan hallitukseen mukaan.

Vaikkei yllätyksiä sattuisikaan, kyllä vaaleissa silti mielenkiintoa riittää. Tulevaisuuden kannalta olennainen kysymys on, miten nuorten edustajien määrä ja laatu kehittyvät.

Jos nuoret määritellään alle 35-vuotiaiksi, kaksissa viime vaaleissa valittujen nuorten koostumuksessa on ollut kaksi muusta eduskunnasta poikkeavaa piirrettä.

Ensinnäkin nuorten kansanedustajien poliittinen jakautuma on aivan erilainen kuin koko eduskunnan – ja ero kasvoi jyrkästi vuodesta 1999 vuoteen 2003. Seuraavassa listassa nuorten edustajien määrä vuoden 2003 vaaleissa (suluissa vuoden 1999 vaaleissa): kokoomus 2 (9), keskusta 8 (6), sdp 7 (5), vihreät 4 (4), vasemmistoliitto 0 (1).

Kokoomus oli varsin pitkään nuorten suosikki, mutta vuonna 2003 nuorten kokoomusedustajien tulo siis romahti. Keskustan ja sdp:n akseli sen sijaan kasvoi nuorten sisällä ylivoimaiseksi. Vihreät pysyivät ennallaan, vasemmistoliitto menetti ainokaisensa. Maalisvaaleissa nähdään, jatkuuko nuorten punamultaistuminen vai olivatko vuoden 2003 vaalit outo poikkeus.

Toinen vanhemmista edustajista poikkeava piirre on nuorten edustajien naisvaltaisuus. Vuoden 1999 vaaleissa alle 35-vuotiaita valittiin 27, joista naisia oli 19. Vuoden 2003 vaaleissa trendi edelleen vahvistui: nuoria valittuja oli 23, joista naisia 18.

Erityisen kiintoisa tapaus on sdp. Sen vuoden 2003 vaaleissa valituista seitsemästä nuoresta kansanedustajasta kaikki ovat naisia. Sdp:n nykykansanedustajien nuorin mies on 47-vuotias Jouni Backman.

Onko sdp:stä tulossa "puhdas" naispuolue? Kävin läpi kaikki 230 sdp:n asettamaa vaaliehdokasta (lista löytyy osoitteesta www.sosialidemokraatit.fi). Heistä alle 35-vuotiaita on yhteensä 54, ja heistä naisia 36 ja miehiä vain 18 – eli ehdokasasettelun perusteella naisistuminen näyttäisi jatkuvan.

Sdp:n alle 35-vuotiaiden ehdokkaiden sisäinen ikä- ja sukupuolijakauma kannattaa kuitenkin noteerata. Laskelmani mukaan ehdokasasettelun naisvaltaisuus tasaantuu nuorempaan suuntaan mentäessä ja alle 25-vuotiaissa miehillä on jo niukka enemmistö (8 vastaan 7). Mutta ehdokkuudet ovat ehdokkuuksia. On jännä nähdä, millainen alle 35-vuotiaiden valittujen määrä, sukupuolijakauma ja ikähierarkia tulevat olemaan – niin sdp:n sisällä kuin koko eduskunnan mitassa.